B-tytöt 01: Vōit U15 EGBL-korvpalliturniilil Tallinnas

Mikäli otsikon merkitys ei valjennut ensi lukemalta, kannattaa tutustua Hongan nollaykköstyttöjen matkakertomukseen tarkemmin, niin sisältö varmasti selkenee. Mikäli otsikon viesti on selvä, mutta haluat tietää, mitä tapahtuu, kun teinityttöjen turnauksessa on tuomarina todellinen hottis, kannattaa siinäkin tapauksessa jatkaa lukemista.

Perjantai 4.3.

Tämänkertainen EGBL-osaturnaus oli maaliskuun alussa kevääseen hitaasti heräilevässä Tallinnassa. Järjestäjien kanssa oli saatu sovittua, että ensimmäinen peli alkaisi sen verran myöhään, ettei paikalle tarvitsisi tulla edeltävänä päivänä, kuten muissa turnauksissa on ollut tapana. Niinpä herätyskellot soivat kolmessatoista kodissa eri puolilla Espoota viiden jälkeen, jotta oltaisiin valmiina tapaamisessa Länsisatamassa klo 6.50. Moni vanhempi lähti mukaan, mutta matkustuslupa oli kaikilla tytöillä varmuudeksi mukana. Paitsi yhdellä, jonka hajamielinen äiti oli sujauttanut tyttären passin väliin koulun keittiölle kuuluvan erityisruokavaliolomakkeen. No, onneksi matka ei tyssännyt siihen, vaan uusi, oikea lomake saatiin allekirjoitettua heti (eikä koulun keittiössäkään jouduttu ihmettelemään, mitä ihmettä he tekisivät matkustusluvalla).

Laivalla syöty aamupala oli kaikkien mieleen, ja laivamatka sujui muutoin enemmän tai vähemmän mukavasti yhdessä neljän hengen hytissä, omien ja kannustusjoukkojen matkatavaroiden keskellä, päällä ja välissä löhöillen. Sopu sijaa antaa –sanonta piti hyvin paikkansa. Kahden tunnin laivamatkan jälkeen Tallinnan satamassa odotti bussi valmiina kuljettamaan tytöt hotellille. Tällä kertaa majoituspaikkana oli ”ihan oikea” hotelli, joten majoitusolosuhteet olivat varsin mukavat. Koska matkaa hotellilta pelipaikalle oli muutama kilometri, matkattiin tämä väli aina bussilla.

Osaturnauksen ensimmäinen vastus oli latvialainen Liepajan joukkue. Ottelu alkoi onnistuneesti, Hongan tytöt puolustivat intensiivisesti, heitot upposivat ja pelissä riitti vauhtia. Ensimmäisen erän loppulukemat olivat meille 7-22. Liepajan puolutus muuttui pian aggressiivisemmaksi mennen jo hienoisesti rappaamisen puolelle, mihin tytöt eivät olleet tottuneet. Vaikka ottelun edetessä tyttöjen hyökkäysten viimeistely jätti toivomisen varaa ja uusia pelipaikkoja kokeiltiin, tuli voitto silti lukemin 46-66. Jutan ja Julian mukaan maininnan arvoista on se, että ”ensimmäinen turnauksessa tekemämme kori oli Nooran layback”.

Päivän toinen peli alkoi alkuillasta kello kuusi. Vastassa oli kotijoukkue, turnauksen järjestävä Audentes. Kotikentästä ei tosin ollut kovinkaan paljon etua ainakaan mitä kannustukseen tulee; muutama paikalla ollut Audentes-fani oli aivan yhtä vaisu kuin honkalaisten kannustusjoukko lehtereillä. Eipä kannustukselle tosin ollut kovasti tarvettakaan, sillä tasoero sarjan ykkösjoukkueen (Honka) ja viimeisen (Audentes) välillä oli melko selvä. Susa-valmentajakin kehui ottelun aikana tyttöjä hyvästä intensiteetistä ja kehotti nauttimaan siitä, että jokainen pelaaja sai onnistumisia. Bussimatkalla peliin oli tunnelma kuulemma ollut rempseä, ja tämä hyvä fiilis oli saatu kanavoitua peliin. Kypsää ja keskittynyttä pelaamista, mikä kertoo siitä, että tytöt ovat hyvällä tiellä matkalla urheilijoiksi, kiteytti Susa ajatuksiaan pelistä, jonka lopputulokseksi sinetöitiin 88-37.

2016-03-06 aikalisä

Kuviot kuntoon aikalisällä.

Koska tytöt pelaavat kotimaan sarjoissa eri kokoonpanoissa, oli kaikilla totuttautumista pelaamaan jälleen yhdessä nollaykkösjoukkueessa. Alexa kertoo: ”Loppuverkka oli käynnissä pelihallin juoksusuoralla. Juttelimme juuri loppuneesta pelistä niitä näitä. Mirva päättääkin siinä tokaista, että ’se oli hyvä kun me siin yhes eräs alotettiin -01 viisikolla’. Muut sitten kääntyivätkin katsomaan Mirvaa ja naureskelivat, että minkäs ikäisiä me sitten ollaan?”  Ehkä puolustukseksi voisi sanoa, että olihan joukkueessa yksi nollakakkonenkin, mutta loput kymmenen tyttöä kyllä kuuluivat nollaykkösiin.

Koska päivän kolmas ateria, päivällinen oltiin syöty jo ennen peliä, oli tytöillä tarvetta vielä neljänteen ateriaan ottelun jälkeen. Tämä ateria syötiin poikkeuksellisesti hotellilla, jossa ruokana oli kanapastaa, kaalisalaattia sekä mehua. Moni nollaykköstytöistä on vielä kasvuiässä, ja pelatessa energiaa kuluu, joten kaikki neljä päivän ateriaa tulivat tarpeeseen.  Valmentajilla ei kuulemma olisi ollut kaikille näille aterioille tarvetta, mutta valmiin ruokapöydän houkutuksista on vaikea kieltäytyä.

Kolmen tytön kommentin päivästä jakoi myös moni muu pelaaja: ”Voitimme molemmat pelit ja peliä paransi hyvännäköinen tuomari.” Kommenttia vahvistamaan oli piirretty pieni sydän. Tämä tuomarikaartin kuopus oli tuttu jo kauden ensimmäisestä turnauksesta. Ihastusta oli siis ilmassa, mikä ei yllätä, kun teinitytöt lähtevät turnausmatkalle.

Vaikka hotelli oli kaikkien mielestä tähänastisista majoituspaikoista paras, ei sekään ilmeisesti ollut ihan parasta laatua: ”Ekana yönä noin kello kahdelta Jutan ja Julian huoneesta kuului kova pamahdus. Julia heräsi siihen ja huomasi, että huoneen verho oli pudonnut tangolta alas. Jutta nousi ylös, mutta luuli että ääni tuli hänen unessaan, joten hän jatkoi unia. Julia yritti puhua Jutalle mutta Jutta nukkui. Julia pelkäsi, että huoneessa olisi ollut joku ulkopuolinen joka olisi tiputtanut verhon.” Väsymys vei viimein voiton Juliastakin, ja aamulla sitten tutkailtiin, mitä oli tapahtunut. ”Verho oli lattialla ja ei mitään merkkejä mistään muusta”, kirjoittavat tytöt. Seuraava yö voitiin täten nukkua rauhassa.

Lauantai 5.3.

Jos perjantaina oli ollut aikainen aamuherätys, toi lauantai helpotusta heräämiseen vain vähän: päivän ensimmäinen peli alkoi yhdeksältä. Vastustajana oli MKK Sokolow Puolasta, Varsovasta. Ottelu alkoi hyvinkin tasaisena, Honka johti toiseen erään lähtiessä kahdella pisteellä (11-13). Toisessa erässä tytöt alkoivat prässätä, ja tulokset näkyivät: puolalaiset eivät tehtailleet pisteen pistettä, ja kolmanteen jaksoon lähdettiin lukemista 11-31. Puolalaiset väsähtivät ottelun kuluessa täysin, ja Hongan tytöt saavuttivat ylivoimaisen voiton numeroin 21-83. Ottelun erikoinen oli päätyrajasyöttö kentälle honkalaisen jalkojen välistä. Naurussa oli pitelemistä, ainakin katsomon puolella.

Lauantain toinen ottelu oli tämän osaturnauksen ennakolta haastavimmaksi arvioitua joukkuetta vastaan. Latvialainen BS Riga/Ridzene oli voittanut selvästi muut ottelunsa turnauksessa, joten pelistä ei tulisi ainakaan läpihuuto-ottelu. Susa totesikin joukkueelleen ennen peliä yksinkertaisesti, että ”Ridzene on hyvä joukkue, meidän pitää olla parempi”. Peli olikin erittäin kovaa ja fyysistä koripalloa. Psykologisesta näkökulmasta pahin vastustaja ei tosin ollut itse pelaava joukkue, vaan kentän laidalla katsomassa ollut Liepajan joukkue, joka erittäin kovaäänisesti kannusti maanmiehiään. Jos vapareiden heittäminen vaatii aina keskittymiskykyä, niin nyt buuausten keskellä se oli entistä haastavampaa. Liepajan tytöt lähtivät kesken ottelun pois, ja rauha palautui saliin. Ottelun fyysisyys näkyi muun muassa siinä, että ”Mirvaa iskettiin niin, että siltä tuli verta nenästä” ja ”Lottis löi päänsä kovaa lattiaan, mutta onneksi ei sattunut pahasti”. Särkylääkettä siihen tosi tarvittiin. Loppujen lopuksi Honka oli se parempi joukkue: voitto irtosi luvuin 47-28.

Ridzene

Näkymä katsomosta, vastassa Ridzene.

Pelin jälkeen tytöt pääsivät Audentes Spordikeskuksen vastapäätä olevaan kauppakeskukseen, missä oli monen urheilumerkin outlet-myymälöitä. Sieltä monelle tytölle (ja vanhemmallekin) löytyi mukaan käyttökelpoista vaatetta tai kenkää. Shoppailun jälkeen oli vuorossa EGBL-osaturnausten kohokohdaksi muodostunut ruokailu ulkona. Tällä kertaa paikaksi valikoitui ravintola Tallinnan Vanhassakaupungissa, johon varattiin yksi pöytä tytöille ja toinen vanhemmille sekä valkuille. Lottiksen, Tarun ja Nooran mukaan oli kivaa, kun ”päästiin syömään pizzaa ja koska kaikilla oli niin kova nälkä tilattiin uudet puolikkaat pizzat jokaiselle”.  Tyttöjen pöydän naurulle ja kikatukselle löytyi myöhemmin syy heidän kertomanaan: ”Tarun puhelimesta löytyi todella vanhoja kuvia, joita olimme WhatsApp-ryhmäämme lähettäneet. Nauroimme vedet silmissä, ja muistelimme sen aikaisia viestejämme yms.”

Jos shoppailu ja pizzat piristivät päivää, niin ehdottomasti paras hetki päivässä liittyi kuitenkin koripalloon. No, ainakin tavallaan.  Yksi huonekunta kirjoitti näin: ” Olimme jo pitkään ’tsiigailleet’ latvialaista tuomariamme. Valkut olivatkin jo tietoisia tästä, joten he ystävällisesti lupautuivat pyytämään tältä puhelinnumeroa, nimeä sekä ikää. Hän kirjoitti nämä paperille erittäin siistillä käsialalla, jonka valkut sitten antoivat meille. Siitä sitten alkoi ’perus tyttömäinen paniikki’ ja IG-tilin metsästys.” Kyseessä on 16-vuotias latvialaistuomari, äidillisestä näkökulmasta salskea ja rehti nuorimies sekä hyvin ammattitaitoinen tuomari. Pikkulinnut kertoivat, että nopeimmat tytöt ottivat heti häneen yhteyttä somessa – ketkä, ja miten tarina siitä jatkuu, jääköön joukkueen salaisuudeksi.

Sunnuntai 6.3.

Kaikkien onneksi päivän ainoan ottelun aloitusaika oli siirretty yhdeksästä kello kahteentoista. Bussi hotellilta lähti kello yksitoista, mukana myös päivän vastustaja Södertälje BKK. Tai näin olisi pitänyt tapahtua, mutta eräiden tyttöjen mukaan ”SBBK varasti meidän bussin, jolla piti mennä peliin”. Ihan varkaudesta ei tainnut olla kyse, mutta ruotsalaisilla oli kuulemma ollut niin kiire peliin, että heidän oli pitänyt lähteä bussilla jo kello 10.50. Kiire oli ollut niin kova, ettei vastustajia oltu otettu mukaan. Onneksi matka ei ollut pitkä, joten SBBK:n saavuttua pelipaikalle palasi bussi takaisin nappaamaan myös ottelun toisen osapuolen kyytiin. Viimeisen pelin ei odotettu muodotuvan tiukaksi, ja siltä se puoliaikaan mennessä vaikuttikin, olivathan taulun 30-9 lukemat varsin mielistelevät Hongalle. ”Vilken fart dom har! Helt galen!”, kommentoi eräs ruotsalainen äiti honkalaisten peliä - vauhti oli siis ihan hullua. Mutta sitten tapahtui jotain. Tyttöjen sanoin: ”Vikan pelin kolmoserässä oli musta hetki, jolloin ruotsalaiset tulivat melkein tasoihin.” SBBK:n paikkapuolustus puri,  meillä heitot menivät järjestelmällisesti ohi ja puolustuspäässä oltiin aina hiukkasen myöhässä. Ruotsalaiset nakuttivat korin toisensa jälkeen, ja viimeiselle neljännekselle lähdettiin lukemista 36-27. Valmentajien täytyi todella herätellä tyttöjä pelaamaan kunnolla. Yllätystä ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan ja viimeisestäkin ottelusta saatiin voitto, 54 -33.

Summa summarum: turnauksen viidestä ottelusta voitettiin viisi. Turnauksen All Stars –viisikkoon valittiin Hongasta kaksi pelaajaa, Alexandra Ailus ja Ebba Pekonen, ja MVP:ksi Noora Markkanen. Joukkueen parhaana pelaajana palkittiin Julia Kurtén.

20160306palkitut

Voitokkaan turnauksen johdosta pääsy huhti-toukokuun vaihteen Superfinaaliin Czluhowiin Puolaan varmistui. Tytöt odottavat innolla turnausta kovien otteluiden toivossa. Intoa lisää varmaan sekin, että pikkulintujen mukaan se hottistuomarikin on ehkä siellä…

Teksti: Marita Karvinen
Kuvat: Marita Karvinen ja Jussi Hyttinen

 

Comments are closed.

TAPIOLAN HONKA