Valmentajahaastatteluiden sarjassa seuraavan tarinan kertoo tuore honkalainen Turo Lehtonen, 34. Ensimmäistä kauttaan Tapiolan Hongassa valmentavan Lehtosen kohdalla voidaan puhua tulokkaasta seurassa, mutta ei lajin parissa. Kokemusta koripallosta on nimittäin kertynyt vaikuttava määrä niin pelaajana kuin nuorten valmentajana. Torpan Poikien kasvatin pelaajauralle on mahtunut miesten divisioona A:n otteluita 86 kappaletta (kaudet 2002-2007) ja Korisliigaa 114 ottelun verran (2005-2009). Korisliigavuosina Lehtonen edusti ToPo:a sekä Karkkilan Team Componentaa. Tässä haastattelussa keskitytään kuitenkin siihen, millainen on ollut pelinrakentajan matka Hongan juniorivalmennukseen.
Miten Turo Lehtosesta tuli koripalloilija?
Aloitin koriksen seitsemänvuotiaana sen jälkeen, kun tätini vei Kisahalliin katsomaan Torpan Poikien peliä. ToPo:n siksi, koska hänen duunikaverinsa poika pelasi joukkueessa. Siitä alkoi koripalloharrastus. ToPo:sta siirryin yhdeksänvuotiaana kavereiden mukana Sykkiin ja myöhemmin B-junnuna takaisin Munkkiniemeen. Harrastin nuorempana koriksen lisäksi kilpatasolla myös lätkää ja futista. Koris oli hyvistä harrastuksista hauskinta, joten se valikoitui omaksi lajiksi.
Pelaajavuosiin mahtuu monta seuraa ja paljon kokemuksia. Mitä on jäänyt hyvinä muistoina mieleen pelaajauran varrelta?
Pääsin ToPo:n miesten rinkiin 16-vuotiaana ja sen jälkeen pelasin viitenä kautena divaria ja kolmena liigaa useammassa eri joukkueessa. Muistan ensimmäisen liigakotipelimme Kisahallissa. Heti kentälle päästyäni Hongan Monte Cummings toivotti tervetulleeksi sarjaan donkkaamalla ylitseni.
Kilpailullisesti parhaat muistot ovat keväältä 2004, jolloin osallistuimme 18-vuotiaiden maajoukkueen kanssa Albert Schweitzer -turnaukseen. Olimme kovatasoisessa turnauksessa lopulta kuudensia ja oma pistekeskiarvoni oli noin 15. Pelasimme viidennestä sijasta Yhdysvaltoja vastaan ja heillä oli takamiehenä muuan Kyle Lowry. Turnauksen voitti Turkki tähtenään Ersan Ilyasova.
Kilpailullisia muistoja arvokkaampana pidän kuitenkin sitä fiilistä, jonka korista pelatessa sai joukkueen osana olemisesta. Pelikavereiden kanssa jaetut kokemukset ja erilaiset seikkailut ovat jääneet tärkeimmiksi muistoiksi.
Kuinka pelaajasta tuli motivoitunut valmentaja?
Valmentaminen kiinnosti ja kysyin silloiselta kotiseuraltani Sykiltä tarvitsisivatko he innostunutta aloittelevaa valmentajaa, minkä seurauksena aloin valmentaa Sykissä 2010-luvun alkupuoliskolla. Valmentamisessa on parasta, kun pääsee todistamaan sitä hetkeä, jolloin pelaaja oivaltaa jonkin uuden asian. Siitä tulee hyvä fiilis. Valmentamisessa motivoi halu auttaa pelaajia kehittymään.
Hongassa Lehtonen valmentaa 16-vuotiaita poikia yhdessä Lauri Järvisen ja Martti Sajantilan kanssa.
Miten siirtyminen honkalaisnuorten valmennukseen tapahtui ja miltä Honka näyttää nyt kun katsot sitä sisältä päin, eikä vastustajajoukkueen penkiltä?
Olin aina pitänyt Honkaa kovana paikallisvastustajana, ensin pelaajana ja sittemmin nuorten valmentajana. Honkaa vastaan kilpailemisessa oli ekstralatausta. Siirryin Honkaan, kun seurasta otettiin yhteyttä ja pyydettiin 16-vuotiaisiin apuvalmentajaksi. Halusin valmentaa motivoituneita junnuja ja kehittää itseäni valmentajana. Olen viihtynyt hyvin. Hongassa olosuhteet junioreiden harjoitteluun ovat ensiluokkaiset, ja olen myös saanut seuran kokeneilta ammattivalmentajilta uusia ajatuksia omaan toimintaani.
Onnittelut ovat myös paikallaan, sillä tammikuussa honkalaisvalmentaja suoritti HKVT-kurssin päätökseen 12 valmentajan ryhmän priimuksena. Mitä Koripalloliiton III-tason kurssilta jäi mukaan omaan valmennustyöhön?
HKVT-koulutus oli erittäin laadukas matka nykykoriksen saloihin. Vaatimustaso oli korkealla. Opin paljon uutta, mutta päällimmäisenä jäi mieleen kaiken sen opin jäävän vaille merkitystä, ellei se siirry pelaajien osaamiseksi. Tämän haasteen koen olevan valmennuksen ytimessä.
Haastattelun päätteeksi on ollut tapana kysyä, mitä uskoisit valmennettaviesi kertovan sinusta valmentajana jos heiltä sitä kysyttäisiin ja mitkä ovat ne yhdestä kolmeen asiaa, joita toivoisit heidän sinulta oppivan?
Paha kysymys! Toivoisin ainakin innostukseni koripalloon ja haluni auttaa pelaajia paistavan vastauksesta läpi. Oman parhaansa yrittäminen ja kilpaileminen ovat aina muodikkaita tekoja, mutta lopulta koripallossakin on kyse oppimisesta ja yhteisistä kokemuksista.
Hongassa juniorijoukkueet pääsivät jatkamaan sisäharjoittelua tauon jälkeen helmikuun alusta. Koronavirustilanteen vuoksi turvallisuusasioissa ollaan tarkkana ja ryhmäkokojen sekä hyvän hygieniaohjeistuksen lisäksi valmentajat toimivat vastuullisesti käyttäen harjoituksissa kasvomaskeja.
Kiitos haastattelusta Turo Lehtonen! Haastattelusarja jatkuu pian, sillä honkalaisvalmentajilla jos kellä on tuhat koripallotarinaa kerrottavanaan.