MAXIMA BASKETBALL CAMP http://www.maximacamp.net
Leirin päivärytmi
08:00 aamupala
09:00 – 10:30 harjoitus
tai 10:30 – 12:00 harjoitus
13:00 lounas
13:30 – 14:30 siesta
15:30 välipala
16:00 – 17:30 harjoitus
tai 17:30 – 19:00 harjoitus
19:30 päivällinen
21:00 leiripelit
22:30 hiljaisuus
Ryhmämme leiriläiset ja valmentajat
Aurora Aktan Ауроора Актан
Ida Andersson Ида Андерсон
Hilma Hakala Хилма Хакала
Maari Hakkila Маариа Хаккила
Pihla Klemola Пихла Клемола
Veera Korniloff Веера Корнилофф
Mikaela Kortepohja Микаела Кортепоња
Nonna Kuusakoski Нонна Куусакоски
Leila Lavonen Леила Лавонен
Aada Rauhansalo Аада Раухансало
Lotta Reijonen Лотта Реијонен
Henna Sandvik Хенна Сандвик
Noora Talvitie Ноора Талвитие
Peppi Tyynilä Пеппи Туунила
Mariliis Vimb Марилиис Вимб
Emilija Aljilji Емилија Алјилји
Violeta Vajgand Виолета Вајбанд
Vanja Subasic ВаЊа ϹубашиЋ
Sinisa Durdevic Ϲиниша ђурђевиЋ
TIISTAI 28.6.
Päivämme alkoi, kun tapasimme toisemme lentokentällä neljältä aamuyöllä. Pitkän jonotuksen jälkeen saimme lähetettyä matkalaukkumme koneen ruumaan. Lento kului yhtä nopeasti kuin koneessa saatu kakun pala. Münchenin lentokentällä meillä oli neljä tuntia aikaa syödä ja hengata.
Matka jatkui kohti Belgradia. Siellä satoi kaatamalla. Lähdimme pienellä bussilla ”pienelle” bussimatkalle, joka kesti viisi tuntia. Matkalla kuuntelimme musiikkia ja säädimme, minkä seurauksena Harri (Jokela) ei saanut nukuttua (heh-heh).
Saavuimme Zlatiborin leirille noin klo 17:30. Saimme itse valita viiden hengen huoneryhmät. Majoituimme pikaisesti, jonka jälkeen menimme saman tien syömään. Ruokana oli kanakeittoa, ranskalaisia ja pihvejä.
Ruokailun yhteydessä paikalliset eivät juo mitään. Lähdimmekin heti ruokailun jälkeen ostamaan vettä ja banaaneja viereisestä kylästä. Löysimme pienen etsimisen jälkeen hyvän kaupan. Takaisin kämpille palasimme 45 banaanin ja 54 vesilitran kanssa.
Loppuilta meni taistellessa wi-fistä ja unen saamisesta.
KESKIVIIKKO 29.6.
Aamulla heräsimme kello 7:30. Puimme heti vaatteet päälle ja menimme aamupalalle. Sapuskana oli kaksi nakkia, muroja, mysliä ja jugurttia. Nakit olivat aika erikoisia…
Aamiaisen jälkeen menimme hakemaan Maxima Camp –leirivarusteita. Puimme ne huoneissamme päälle ja menimme heittelemään. Olimme pudotusta ja 3 vs. 2. Heiteltyämme tarpeeksi palasimme huoneisiimme valmistautumaan ensimmäisiin treeneihimme.
Meitä valmensivat Vanja ja Sinisa. Ryhmäämme kuului myös kaksi serbityttöä Violeta ja Emilija. Kerroimme valkuille omat nimemme. Teimme aktivoinnit, treenattiin paljon erilaisia syöttöjä, sekä pelasimme ilman kuljetusta.
Huoneissa menimme suihkuun, jonka jälkeen alakertaan syömään. Saimme nuudelikeittoa, riisimössöä, kanaa, kurkkua ja tomaattia etikassa. Ruokailusta palasimme huoneisiimme siestalle. Siestan alussa emme heti nukahtaneet vaan kiroilimme ja sähläsimme. Hauskin juttu oli ehdottomasti, kun Pihla ei löytänyt Jumalaa (= Pihlan pehmolelu). Lopulta nukahdimme.
Välipalalle menimme 15:30. Saimme jotakin, joka muistutti laskiaispullaa.
Pihla, Mariliis, Lotta, Hilma ja Noora menivät pelaamaan serbialaisten tyttöjen kanssa. Pelissä Pihlan kengännauhat aukesivat ja eräs serbialainen solmi ne. Samaan aikaan muut pelasivat Unoa ja viestittivät Sateelle Sekulan kanssa.
Pikku hiljaa aloimme taas valmistautua treeneihin. Ne olivat aika samanlaiset kuin ensimmäiset.
Ruokailussa saimme pitsaa. Vapaa-ajalla taas juttelimme serbialaisille uusille kavereillemme.
20:45 menimme ulos valmistautumaan peliin. Pizzat hävisivät Breadille.
Suihkuun ja nukkumaan. Melkein unohdimme pestä hampaat kunnes Veera siitä meitä muistutti. Pihla pelasi vielä hetken aikaa Candy Crushia ja aina kun hän sai kalan, kuului huuto: Konga!
Treenit uusissa leirivarusteissa.
TORSTAI 30.6.
Heräsimme 7:20 ja lähdimme kahdeksaksi aamupalalle. Meille tarjottiin friteerattua leipää ja muroja. Murot maistuu aina! Andrei ”Ykä” halusi istua pöydässämme, mutta Nonna vei sen paikan.
Treenit alkoivat jo klo 9:00. Treenaaminen oli tukalaa, koska olimme kuuman auringon alla paahteessa. Itse treenit olivat tosi kivat. Teemana oli pallonkäsittely.
Kävimme suihkussa, jonka jälkeen suuntasimme taas banaani- ja vesiostoksille. Ostimme myös ekstrahedelmiä sekä makuvesiä. Matka jatkui takaisin leirille, jossa odotti lounas. Lounaaksi oli nuudelikeittoa, valkoista leipää ja pastaa possukastikkeella. Kun haimme lisää pastaa, Harri myhäili.
Vuorossa oli päivittäinen siesta ja kaikki huoneessamme nukahtivat tunniksi. Välipalalla oli jotakin, josta kukaan ei oikein tykännyt. Se oli vaniljavanukasta.
Puoli tuntia myöhemmin oli taas puolentoista tunnin treenit auringossa. Meillä on joka toinen päivä treenit katoksen alla varjossa ja joka toinen päivä auringossa. Tänään oli siis aurinkovuoro. Iltapäivällä oli onneksi jo paljon viileämpää. Teemana oli taas pallonkäsittely ja se oli kivaa. Lopussa pelasimme viimeiset 15 minuuttia.
Kävimme suihkussa ja menimme syömään friteerattua kalaa, perunaa ja maissia.
Vapaa-ajalla, jota oli paljon, osa oli ulkona ja osa sisällä. Opetimme serbialaisille suomea. Henna ragesi korttipelissä, kun sai kaikki huonot kortit. Sekula oli illalla huoneessamme ja oli kivaa, koska Aada oli parempi pelaamaan Nonnan puhelimella kuin Sekula. Kun Sekula lähti, menimme nukkumaan ja niin kuin normaalisti, Aua nukahti ensimmäisenä
PERJANTAI 1.7.
Nousimme 7:30 ja menimme aamupalalle. Aamupalaksi oli leipää ja jogurttia.
Ennen treenejä meidän piti opetella sanomaan valmentajille serbialaksi hyvää huomenta. Päivän aiheena oli heittäminen. Treenit menivät hyvin kaikkien osalta, mutta erityisesti Aada loisti. Palkinnoksi hyvästä tsempistä hän sai Harrilta serbialaisen yhden dinaarin kolikon.
Koska meillä oli myöhäisemmät treenit, kaikki rynnivät kuin sonnit sisälle suihkuun.
Ruokana oli aluksi keittoa ja leipää, sitten oli Wiener Schnitzeliä sekä perunamuussia. Osa serbialaisista katsoo meitä vinoon, koska olemme ainoita jotka juovat ruoan kanssa jotakin. Menimme ruuan jälkeen tuttuun tapaan siestalle. Jokainen meidän huoneessa nukkui 1-2 tuntia. Herättyämme teimme musicaly:jä ”addicted to my ex” biisiin.
Välipalaksi saimme sokerimunkkeja. Se oli suurimmalle osalle hyvää! Munkit vatsassa menimme wi-fittämään. Toisinaan osa sometti ja osa heitteli ulkona.
Treenit alkoivat 17:30. Ne sujuivat hyvin, mutta osaa alkoi ”ärsyttämään” valmentaja Sinisan slowly, slowly, slowly, slowly, slowly… Treenien jälkeen oli 20 min aikaa käydä suihkussa, mutta kaikki ehtivät.
Ruokana oli jauhelihapastaa.
Vatsat täysinäisinä lähdimme kauppaan, jossa ostimme vettä, banaaneja ja omia eväitä. Loppuilta sujuikin pyykkiä pestessä ja muiden pelejä katsellessa.
LAUANTAI 2.7.
Heräsimme taas 7:30. Puimme pesun jäljiltä märät treenikamat päällemme ja laskeuduimme aamupalalle. Saimme kinkkua ja teetä, sivummalla oli myös jugurttia ja mysliä.
Syötyämme kiiruhdimme huoneisiimme valmistautumaan treeneihin, jotka alkoivat 9:00. Aiheena oli tällä kertaa erilaiset yksi- ja kaksitahtipysähdykset.
Lämmittelynä syötimme monenlaisia syöttöjä samalla kun juoksimme kolmen sekunnin reunoilla. Vähän ajan päästä teimme aktivoinnit, jonka jälkeen Sinisa teki meille radan. Radalla piti tehdä käden vaihtoja edessä, jalkojen välistä sekä selän takaa. Reitin lopussa syötettiin valmentajalle, joka palautti pallon ja me teimme erilaisia lay-uppeja.
Suihkussa käyntiin oli aikaa ruhtinaallisesti 2,5 tuntia. Vapaa-ajalla menimme sohville ja saimme wi-fin! Olimme hetken instassa, snapissa ja muissa mihin tarvitaan netti. Oli taas aika mennä syömään. Ruoaksi oli keittoa ja leipää.
Siesta alkoi 13:30. Tällä kertaa juttelimme ja luimme. 15:30 kävimme välipalalla, jossa saimme hillomunkin tapaisen möhkäleen.
Neljältä alkoivat päivän toiset treenit. Niiden alussa oli kolkkikisa. Se oli erittäin tasainen. Kaikki, jotka saivat alle viisi pistettä, tippuivat pois. Viiden pisteen saajat saivat toisen mahdollisuuden ja he olivat Aada, Nonna ja Emelie. Aada voitti molemmat ja pääsi jatkoon. Pihla voitti kuuden pisteen saajat. Seuraavaksi Aada ja Pihla kisasivat keskenään. He joutuivat ottamaan kolme uusintaa tasapelien takia, lopulta Aada voitti.
Peppi ja Leila olivat seuraavaksi vuorossa, Peppi sai seitsemän ja Leila yhdeksän pistettä. Kolmannella kierroksella Leila ja Aada heittivät tasan. Uusintoja tarvittiin tälläkin kertaa kolme kappaletta. Lopulta Leila voitti yhdellä korilla. Loppuajan treeneistä jatkoimme siitä mihin aamulla päästiin.
Suihkuun riennettiin taas reippaasti. Wifitimme hetken aulassa, syömään siirryimme 19:25. Saimme nakkeja ja ranskalaisia.
Illalla oli peli. Valmistauduimme siihen aloittamalla 20:25 lämmittelyn. Tällä kertaa Bread hävisi Pizzalle 43-52. Palasimme huoneisiimme, kävimme suihkussa, pesimme hampaat ja menimme nukkumaan.
SUNNUNTAI 3.7.
Heräsimme 7:00 ison ötökän pörräykseen. Ennen aamupalaa löhöilimme sängyillämme ja nukahdimme uudestaan kunnes Auan herätyskello soi. Menimme aamupalalle, jossa söimme valkoista leipää, nutellaa, munakasta ja muroja.
Tuttuun tapaan seuraavaksi valmistauduimme treeneihin. Ne olivat kaikkien mielestä hauskat, sillä harjoittelimme erilaisia lay-uppeja.
Palattuamme huoneeseemme huomasimme keskellä lattiaa valtavan ötökän. Hetken kiljumisen jälkeen huusimme Sekulan tappamaan sen. Kävimme kaikki suihkussa.
Ruokailussa saimme taikinamössöä, jonka päälle levitimme hilloa.
Iltapäivällä ei ollut harjoituksia vaan vaellusretki vuorille. Lähdimme valmentajiemme ja muiden leiriläisten kanssa liikkeelle. Oli todella kuuma ja kaikki hikoilivat paljon. Matka vuorelle arvioitiin kestävän tunnin, mutta se kestikin vain 30 minuuttia.
Ylhäällä ihailimme maisemia ja hienoa monumenttia. Yhtäkkiä alkoi ukkostaa ja salamoida, kaikki pelästyivät. Lähdimme laskeutumaan vuorelta alas. Aada pelästyi jokaista vastaantulevaa ötökkää. Mietimme menemmekö maauimalaan huonon sään takia vai ei. Päätimme mennä. Ennen uimalaa poikkesimme katsomaan isoa korishallia, jossa ammattilaisjoukkueet käyvät pelaamassa ja harjoittelemassa. Maauimalassa kaikki kävivät uimassa. Vesi oli viileää. Ilma oli lämmin vaikka vähän pilvinen. Ukkonen kiersi meidät, joten sadetta ei tullut päällemme. Pelasimme myös jalkapalloa.
Paluumatkalla kävimme Harrin kanssa vaihtamassa rahaa. Sieltä kipusimme mäen ylös tuttuun kauppaan, joka olikin jo mennyt kiinni. Saimme kuitenkin vetemme sekä eväämme ostettua leiripaikan vieressä olevasta kojukioskista.
Illalla meillä ei ollut peliä, mutta menimme katsomaan muiden pelaamista. Leila esiintyi pääkentän maskottisutena. Pelailimme myös serbialaisia poikia vastaan. Iltatoimien jälkeen nukahdimme lähes heti!
MAANANTAI 4.7.
Aamu alkoi Hilman oudoilla unitarinoilla. Yö ei ollut kenellekään kovin suotuisa, sillä ulkona tuli kuin painepesurista vettä. Ja satamisesta tuli jäätävä ääni.
Aamupalaksi saimme ison munkin tapaisen pullan, jossa ei ollut sokeria. Janohan siitä tuli! Lisäksi saimme tietenkin jogurttia myslin kera.
Aamupalaverissa saimme kuulla, että tänään on tupatarkastus. Koko porukka juoksi suoraa kohti yläkertaa omiin huoneisiin. Oli enää puoli tuntia aikaa siivota huone ennen treenejä. Yllätyimme kuinka paljon hukkuneita tavaroita löytyi sänkyjen alta. Huomasimme myös mitä kiireessä voi saada aikaiseksi. Kaikki siis ehtivät saada huoneet kuntoon.
Treenit alkoivat 9:00. Ulkona oli KYLMÄ. Harjoittelimme tukijalalla kääntymisiä sekä pallon suojaamista. Aluksi se tuntui vaikealta, mutta kun ideasta sai hyvän otteen, homma alkoi luistaa. Lopussa pelasimme tuttuun tapaan Pizza vs. Bread.
Suihku oli taas mieleen, sillä kukaan ei käynyt eilisen uinnin jälkeen suihkussa. Kauppaan lähtöön oli aikaa viisi minuuttia. Lotta päätti tuolloin aloittaa pyykin pesun. Kiirehän siinä tuli. Kaupassa veden ja banaanien lisäksi mukaan tarttui erilaista evästä (pähkinöitä, mustikoita, riisikakkuja, hedelmiä, vitamiinijuomia jne.).
Palattuamme oli Harrin tupatarkastus. Kaikki pääsivät läpi. HUH!
Aloimme maistelemaan uusia makuelämyksiämme. Menimme vielä heittelemään ennen lounasta.
Lounaaksi saimme kai(?) possua(?) ja jotain hernejuttua. Ruon jälkeen Harri kertoi meille siestan tärkeydestä. Saimme myös tehtäväksi saada selville, miten meidän nimet kirjoitetaan serbialaisilla kirjaimilla. Ja sitten siestalle. Kaikki lepäsivät enemmän tai vähemmän.
Välipalaksi meillä oli suklaamuffinssi. Ei siitä sen enempää.
Treenit alkoivat 16:00. Meillä oli 3,2,1 –heittokisa. Finaaliin pääsivät Lotta ja Maaria. Loppuajan treenasimme samoja juttuja kuin aamulla. Pidimme treeneistä.
Tällä kertaa meillä oli rutkasti aikaa käydä suihkussa. Osa meni vielä heittelemään. Ruokasi saimme jauhelihaperunavuokaa. Se oli hyvää! Loppuilta kului ulkona serbialaisten kanssa heitellessä.
TIISTAI 5.7.
Heräsimme jälleen 7:30. Kaikki olisivat halunneet edelleen nukkua, joten lepäilimme vielä hetken. Vähän ennen aamupalaa lähdimme alakertaan. Aamupalaksi oli friteerattua leipää, mysliä ja jogurttia. Syötyämme palasimme huoneisiimme ja laitoimme treenikamat valmiiksi.
Tänään treenit alkoivat 10:30 ja ne olivat katokset alla. Jes! Aluksi Vanja teki meille lämmittelyradan, jossa oli nopeita suunnan vaihtoja, erilaisia käden vaihtoja ja syöttämistä. Aktivoinnit teimme Nonnan johdolla.
Olimme valmiit jatkamaan. Piti ottaa pari ja pallo. Toinen parista heitti pallon levyyn ja jälkimmäinen koppasi sen. Pallon heittänyt lähti juoksemaan toiseen päähän ja pallollinen syötti tälle, joka teki erilaisia lay-uppeja. Lisäsimme kolmannen pelaajan ryhmään ja teimme saman nopean hyökkäyksen harjoituksen.
Viimeiseksi juoksimme nopeaa hyökkäystä neljällä pelaajalla. Siinä vitonen heitti pallon levyyn, syötti ykköselle, joka kuljetti pallon ylös keskeltä. Hyökkäys päättyi ykkösen syöttöön laitaan, josta tehtiin lay-up. Laiturit juoksivat ristiin, vitonen haki pallon, syötti sen ykköselle ja sama juttu takaisin toiseen päähän. Nopeita päätettiin eri pelaajien voimin eri tavoin, myös vitonen ja ykkönen pääsivät korin teon makuun.
Treenit olivat kivat ja kaikkien mielestä onnistuneet. Huoneissa oli tunti aikaa käydä suihkussa ennen ruokailua.
Sapuskalla (Harrin termi…) saimme kasviskeittoa sekä kanaa ja hernemössöä. Ruoka oli hieman outoa, mutta ihan syötävää. Tuttuun aikaan 13:30 alkoi siesta. Nukuimme melkein koko ajan. Välipalalle menimme 15:30. Siellä saimme piirakkaa, jossa oli rusinoita.
Menimme 17:20 ulos odottamaan treenien alkamista. Harjoituksissa meillä oli 1-1 –kisa. Parit arvottiin ja voittaja pääsi aina jatkoon. Hennalla muljahti hiukan nilkka, kun hän pelasi Aadaa vastaan. Finaaliin pääsivät Aada ja Violeta. Treeneistä menimme suoraan syömään, sillä kisat olivat kestäneet niin kauan.
Saimme syötäväksi pastaraejuustohommaa, joka oli hyvää kun siihen laittoi ketsuppia.
Ruoan jälkeen vaihdoimme Hongan peliasut päälle, sillä illemmalla meillä oli peli vanhempaa serbityttöjen harjoitusryhmää vastaan. 20:30 alkoi lämppä, peli starttasi 21:00. Se oli tasaista vääntöä, mutta hävisimme.
Kävimme huoneissa suihkussa. Heti kun Leila pääsi suihkuun, hän näki siellä lukin. Kuului kova huuto: Hyi piip, tääl on lukki! Muut kuulivat lokki ja juoksivat katsomaan. Siihen Veera totesi: Eihän täällä mitään lokkia oo. Siihen Leila: LUKKI! Piip pällit! Sitten Leila tappoi lukin ja Veera pääsi lukittomaan suihkuun. 22:30 pääsimme vihdoin nukkumaan.
KESKIVIIKKO 6.7.
Heräsimme samaan aikaan kuin normaalisti ja menimme aamupalalle klo 8:00. Kun heräsimme, tajusimme, että meillä on enää kaksi päivää leiriä jäljellä ja se toi vähän haikean fiiliksen.
Aamupalaksi oli friteerattua leipää hillon kera. Ja sitten tietysti muroja.
Meillä oli aikaisempi treenivuoro eli klo 9:00. Ne olivat viimeiset kunnon treenit auringon paisteessa. Aiheena oli puolustus. Ne menivät kaikkien osalta ihan hyvin, mutta Maaria sai valmentajilta huomautuksen, että hän oli liian kiltti. Loppupalaverissa saimme Harrilta ohjeen olla ala-aulassa heti suihkun jälkeen.
Aulassa kirjoitimme muistoviireihin nimemme. Tulisimme antamaan nämä päättäjäisissä muistoiksi valmentajille, leirin johtajille ja kanssamme treenaaville paikallisille tytöille. Sitten oli hetki vapaa-aikaa, jonka vietimme heittelemässä tai huoneessa.
Ruokailussa saimme lihapasteijaa, joka näytti kaalikääryleeltä.
Siestaa vietimme lepäillessä ja nukahdellessa.
Levänneenä menimme heittelemään, mutta harmiksemme alkoi sataa ja palasimme takaisin sisälle. Odottelimme välipalaa, jossa oli tällä kertaa banaani tarjolla.
Treeneissä pelasimme puolella kentällä 3 vs. 3 –kisoja. Huomiseen finaaliin pääsi Ninja Turtles (Aada, Peppi, Leila ja Mariliis) sekä Majut (Pihla, Hilma, Miksu ja Henna). Jouduimme pelaamaan ilman vaihtopelaajia, koska Mariliis ja Henna eivät voineet osallistua nilkkavammojen takia.
Vapaa-ajan jälkeen meillä oli ruokailu. Saimme perunamuussia lihakastikkeella.
Illalla piti mennä katsomaan peliä, mutta sitä ei ollutkaan sateen takia. Ilta kuluikin Hennan opettaessa Aadalle kellopasianssia.
TORSTAI 7.7.
Dobra jutro!
Viimeinen päivä Maxima Basketball Campilla alkoi klo 7:30 niin kuin aina. Tämä päivä oli aikataulultaan hieman erilainen, koska tänään oli eri leirikisojen finaalit.
Aamupalaksi saimme leipää, jugurttia ja mysliä. Aamupalan jälkeen Harri kertoi meille finaalien aikataulut. Kaikki alkoivat valmistautua loppukoitoksiin.
Ensimmäisenä olivat vaparikisat, johon pääsi Ida ja Henna. Ida voitti 3-1. Seuraavaksi oli Pepin ja Leilan aika näyttää taitonsa kolkkien heitossa. Peppi oli tällä kertaa hiukan parempi. Lotta ja Maaria taistelivat toisiaan vastaan 3, 2, 1 –heittokisassa. Maaria voitti niukasti.
3 vs. 3 finaalissa pelasivat joukkueet nimeltä Majut ja Ninja Turtles. Majun kokoonpano oli Hilma, Mikaela ja Pihla sekä Henna, joka oli lepovuorossa pienen nilkkaonnettomuuden takia. Nija Turtelsiin kuuluivat Peppi, Leila ja Aada sekä Mariliis, joka joutui lepäämään samasta syystä kuin Henna. Ninja Turtlesit taistelivat voiton itselle.
Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä pelattiin 1 vs. 1 finaalit. Aadan ja Violetan olisi pitänyt olla vastakkain, mutta Aada ei sormen loukkaantumisen takia voinut taistella kullasta. Lotta meni Aadan tilalle. Tällä kertaa Lotan heittoprosentti ei riittänyt mestaruuteen saakka.
Finaalien päätyttyä Harri kertoi meille tapaamisajan ja –paikan, mutta ei sanonut mitään mistä oli kyse. Tapasimme hänet kylän torilla. Suurin osa arvasi oikein mitä seuraavaksi tuleman pitää. Menimme perinteen mukaisesti pizzalle. Pizzan lisäksi saimme kylmät kokikset, mitä kaikki (paitsi Ida) olivat odottaneet koko leirin ajan.
Pizzan odotus oli tuskaista. Tuskaisemmaksi sen teki se, että kaikki eivät saaneet syötävää samaan aikaan. Lopulta kaikki kuitenkin saivat pizzansa. Se oli mehukasta, maukasta, aromikasta, suussa sulavaa, pehmeää, lämmintä, kinkkuisaa, juustoisaa, tomaattista, rapeaa, täyteläistä = TÄYKKYÄ! Olimme muuten ensimmäinen joukkue, joka söi kaikki pizzat loppuun – ja osalle (Mixulle) jopa jäi vielä nälkä. Onnittelut myös siitä, että Ida söi ensimmäistä kertaa elämässään kokonaisen pizzan loppuun saakka yksin.
Nautinnan jälkeen Harri kertoi meille serbialaisesta koripallokulttuurista, palkitsi kolme pelaajaa (Peppi, Noora, Auroora) laadukkaasta harjoittelusta hoteilla Maxima Basketball Camp lippiksillä. Kertasimme myös loppuillan ja huomisen matkapäivän aikataulut.
Vatsat täysinä palasimme kämpille ruokalevolle eli siestalle. Levättyämme kävimme välipalalla syömässä pullaa.
Leirin urheilulliseksi päätteeksi meillä oli revanssi serbialaisia tyttöjä vastaan. Ennen peliä laitoimme Pepin rakkopuikkoa kaikille otsaan, koska se tuo hyvää onnea. Yllätys, yllätys voitimme rakkopuikon ansiosta!
Illan päättäjäisten palkintojen jaossa palkittiin eri kisojen voittajia ja kakkosia. Noora piti koko leirille upean kiitospuheen englanniksi. Palkintojen jaon jälkeen annoimme muistolahjat valmentajillemme, kanssamme harjoitelleille serbitytöille sekä leirin johtajille ja lääkärille. Otimme myös paljon yhteiskuvia monien uusien ystäviemme kanssa.
Loppuilta oli hauska, mutta myös hyvin tunteikas sekä omalla tavallaan surullinen. Fiilikset olivat todella haikeat jättää monta uutta hyvää ystävää Serbiaan. Pakkasimme vielä viimeiset tavarat, hyvästelimme tärkeimmät ihmiset ja menimme väsyneinä nukkumaan.
PERJANTAI 8.7.
Tänä aamuna heräsimme jo kello 5:00, sillä bussimme lähtisi kello 6:00. Puimme mustat Honka-paitamme päälle ja pakkasimme vielä loput tavarat, mitä emme olleet illalla pakanneet. Olimme pakanneet jo kaiken kello 5:30, joten meillä oli aikaa vielä oleskella sohvilla. Vähän vaille kuusi kannoimme kamat ulos. Pian bussikuski tulikin ja saimme matkalaukut sekä Honkalaukut bussin takakonttiin. Ennen lähtöäsanoimme heipat vielä lääkärille, paikan pomoille ja pojille, jotka auttoivat matkalaukkujen kantamisessa.
Vähän yli kuusi bussi pääsi lähtemään. Matkalla melkein kaikki nukkuivat tai lepäsivät. Noin puolentoista tunnin kuluttua aloimme syödä eväitä, jotka olimme saaneet leiriltä. Evääksi oli omena ja leipä, jonka sisällä oli makkaraa. Matka kesti tällä kertaa vain neljä tuntia.
Lentokentällä otimme laukkumme bussista, ja menimme sisälle. Harri selvitti minne viemme matkalaukut ja mistä saamme matkaliput. Heti vessassa käynnin jälkeen veimme matkalaukut hihnoille, josta ne menivät myöhemmin lentokoneeseen. Samasta paikasta saimme myös matkaliput. Siirryimme passintarkastukseen.
Lentoasemalla meillä oli noin 1,5h aikaa ostaa tuliaisia. Klo 12;30 tapasimme portilla ja menimme turvatarkastuksen läpi. Koneeseen pääsimme aikataulun mukaan. Kone oli isompi, kuin viime matkalla Saksasta Serbiaan. Viimeksi yhdellä rivillä oli neljä penkkiä, tällä lennolla oli kuusi penkkiä. Pian nousun jälkeen saimme välipalaa, joko juusto- tai lohileivän. Lento kesti noin tunnin ja olimme puoli kolmen aikoihin Saksassa. Münchenissä menimme taas passin tarkastuksen läpi, jonka jälkeen siirryimme syömään. Meidän oli tarkoitus syödä pastaa, mutta pastaosasto olikin kiinni, joten otimme burgerit. Nonna ja Aua, ottivat Caesar-salaatit.
Syötyämme meillä oli neljä tuntia aikaa, ennen kuin pitäisi tavata portilla. Portti oli toisessa terminaalissa missä olimme, sinne piti mennä junalla. Ensin emme olleet varmoja, olimmeko oikealla puolella junassa, mutta pääsimme silti perille. Kaikki olivat portilla ja pääsimme koneeseen.
Lento lähti kello 19:15. Saimme taas samanlaista leipää, kuin ensimmäisellä lennolla. Olimme perillä Suomessa 22:30. Haimme matkalaukut, jonka jälkeen Harri jakoi kaikille diplomit. Siirryimme yhtenä porukkana vanhempien luokse ja lähdimme kotiin.
Matka oli todella hauska! Saimme paljon uusia kavereita sekä opimme uusia asioita. Kaikki toivovat, että voisimme mennä jonain vuonna uudestaan Zlatiboriin.
Leiriterveisin,
C03-tytöt