Hongan nollaykköstytöt lähtivät toiveikkaina Puolaan Czluchowin pikkukaupunkiin EGB-liigan finaaliotteluihin. Takana oli kolme osaturnausta, joista kaikista oli tuotu kultamitalit kotiin. Sarjan ensimmäisillä oli siis kovat odotukset myös finaalin suhteen. Kaikki ei kuitenkaan sujunut niin kuin oltiin toivottu, ja kotiin palattiin mukana vain diplomi neljännestä sijasta. Pronssiottelu hävittiin vain pisteellä.
Perjantai 29.4.
Matka Puolaan alkoi aamulla ennen kuutta, kun autot lähtivät Espoosta kohti Turkua. Matkaan lähti 12 tyttöä, valmentajat Susanna ja Olivia, jojo ja kannustusjoukkoina kuusi vanhempaa. Turusta matka jatkui lentokoneella Gdanskiin, josta perille Czluchowiin matkattiin linja-autolla. Matka läpi keväisen Pomeranian maakunnan kesti pari tuntia, juuri sopiva aika pienille nokosille. Perillä tytöt majoittuivat paikallisen sisäoppilaitoksen tiloihin, neljän hengen huoneisiin.
Tyttöjen majoituspaikka
Koska ensimmäinen ottelu oli vasta seuraavana aamuna, voitiin perjantaina tutustua turnausympäristöön, joka oli kompakti: majoitustilat, ruokailu- ja pelipaikka olivat samalla alueella vain sadan metrin päässä toisistaan. Samalla alueella oli myös uimahalli sekä -02 poikien Superfinaalin pelipaikka. Perjantaina rentouduttiinkin uimahallissa. Tytöt nauttivat liukumäestä ja porealtaasta täysin rinnoin.
Illalla ohjelmassa oli avajaisseremonia, johon osallistuivat kaikki tyttö- ja poikajoukkueet sekä puolalaisen ja paikallisen koripallomaailman silmäätekeviä. Kaikki kuusitoista joukkuetta kutsuttiin yksitellen kentälle, savukoneen ja vilkkuvien valojen luodessa tunnelmaa. Tuttuun tapaan joukkueet olivat järjestäytyneet jonoon pituusjärjestyksessä, ensimmäisellä, lyhyimmällä tytöllä Tapiolan Honka kyltti kädessä. Jonossa seisten kuunneltiin enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia ja ymmärrettäviä juhlapuheita puolaksi, englanniksi ja venäjäksi. Onneksi muutama musiikki- ja tanssiesitys kevensi tunnelmaa ja piti mielenkiintoa yllä. Avajaisseremonian jälkeen illan ohjelmaan kuului myös koripalloshow, mutta sitä ei jääty katsomaan, koska aamun herätys oli ollut niin aikainen, että levolle oli selkeästi tarvetta.
Lauantai 30.4.
Herätys olisi ollut melko myöhään, mutta moni tytöistä heräsi jo klo 5.45, koska aamuaurinko porotti suoraan sisään huoneisiin. Vaaleiden pienien pitsiverhojen funktio oli varmaankin esteettinen, ainakin paikallisen maun mukaan. Aamupalan jälkeen siirryttiin pelikentälle ensimmäiseen otteluun. Vastustaja, Pomerania 2002, oli paikallisjoukkue, joka oli päässyt finaaleihin järjestävän tahon roolissa. Ottelusta ei muodostunut jännitysnäytelmää, vaan Honka otti ensimmäisessä erässä reippaan johdon (20-5) ja kasvatti sitä ottelun kuluessa tasaisesti. Loppulukemat olivat 72-42. Jokainen tyttö sai pelissä onnistumisia, joten turnaus sai hienon avauksen pelaajiltamme.
Ottelun jälkeen oli lounaan vuoro. Lounaalla oli aina alkukeitto, joka ei tytöille monestikaan maistunut. Pääruoaksi oli usein lihaa. Nyt oli vuorossa ”yllätyspullia”, jotka olivat lihapullia ”joiden sisältä saattoi löytää mitä vaan”. Pari tyttöä oli löytänyt omista lihapullistaan jopa havunneulasia. Voisi ajatella, että näiden tyttöjen kotona ei taideta maustaa ruokia rosmariinilla…
Iltapäivällä vastassa oli BS Riga/TTP Riga Latviasta. Joukkueen selkeä tähti oli 190-senttinen pelaaja, joka nimettiin Torniksi. Kookkaaksi pelaajaksi tämä oli taitava korintekijä (23 pistettä) ja levarihirmu (15 levaria). Koko joukkue nojasi häneen sekä kahteen muuhun pelaajaan, jotka pelasivat läpi koko ottelun. Hongan tytöillä oli puolustuksessa vaikeuksia, ja kun hyökkäyspäässä edes layupit eivät uponneet, hävittiin tämä ottelu numeroin 51-46. ”Huono peli”, oli tyttöjen kommentti. Pettymys oli tietenkin suuri, mutta toivoa ei oltu menetetty; vielä oli mahdollisuus päästä finaaliotteluun.
Valmentaja työssään
Koska joukkueelle annetut ruokailuajat eivät aina palvelleet tyttöjä parhaalla mahdollisella tavalla, mentiin illalla syömään paikalliseen ravintolaan. Kaikki tytöt söivät ”ihan sikahyvän pasta-aterian”, jonka avulla jaksettiin aamuun asti.
Sunnuntai 1.5.
Superfinaalin kolmas ottelu oli vappupäivän aamuna kello kahdeksan. Jälleen siis aikainen herätys tytöille. Vastassa turnauksen toinen latvialaisjoukkue Ridzene. Kuten ensimmäisessä ottelussa, otti tässäkin Honka johdon jo heti alussa ja kasvatti sitä ottelun kuluessa. Tässäkin kaikki saivat mukavasti peliaikaa ja jokaiselle tytölle tuli onnistumisia. Voittolukemiksi kirjattiin 72-42.
Lounaalla oli taasen ruokaa, johon ei oltu kotona totuttu. Eräs tyttö ihmetteli omituista alkukeittoa, jonka liemessä lillui ranskalaisia perunoita. Lähempi tutkiskelu kuitenkin paljasti, että kyse olikin valkoisista pitkistä pavuista. Tämä oivallus ei tosin tehnyt keitosta yhtään houkuttelevampaa. Lounaan jälkeen olisi vihdoin aikaa käydä shoppailemassa. Valitettavasti reissu oli turha, koska oli sunnuntai ja vappupäivä, joten kaikki kaupat olivat kiinni. Sen sijaan tytöt menivät uimahalliin, jossa ”Susa & Olivia pitivät meille vesijumppaa”.
Uimaan!
Koska tytöt olivat sijoittuneet alkulohkossaan toisiksi, tuli seuraavan pelin vastustaja toisen alkulohkon voittajasta, joka oli tanskalainen Åbyhoj. Hongan nollaykkösillä ja Åbyhoj:n tytöillä on menneinä vuosina ollut kolme kohtaamista, jotka kaikki Honka on taistellen voittanut. Vastus ei tulisi olemaan helppo. Se osoittautui todeksi jo alkuminuuteilla. Åbyhoj otti muutaman pisteen johdon, jota se melko tasaisesti kasvatti. Heidän valttinsa oli pelaaja, turnauksen MVP, joka osaa sekä ajaa että heittää ja on hanakasti myös levypalloissa. Hongan tyttöjä kannustivat myös muut kuin Suomesta tulleet fanit. Italialainen -02 poikien joukkue Tigullio tuli kannustamaan tyttöjä kovaäänisin ”Forza Onka!” ja ”Let’s go, Finland, let’s go!” –huudoin. Mutta kovinkaan kannustus ei auttanut, tanskalaiset olivat yksinkertaisesti parempia. Tällä kertaa. Ottelun loppuessa tanskalaisten voittoon 41-53 riemuitsivat he täysin rinnoin. Osa Hongan tytöistä itki, pettymys oli niin suuri. Unelma finaalipelistä oli murskana.
Maanantai 2.5.
Illan ja yön aikana tytöt olivat nollanneet ajatukset, ja pronssiotteluun lähdettiin hyvillä mielin. Vastus olisi jälleen tanskalainen joukkue, BMS Herlev. Toisin kuin Åbyhoj, tämä joukkue koostuu todella pitkistä pelaajista, joten pituusylivoima tanskalaisille oli selkeä.
Tämän tanskalaisen pituus on 194 cm
Ottelu oli erittäin tasainen, alussa Honka oli hienoisessa johdossa, sitten Herlev astui esiin, ja lopussa tilanne vaihteli hyökkäyksestä toiseen. Ottelu oli äärimmäisen jännittävä, ja kumpi tahansa olisi sen voinut voittaa. Loppusummerin soidessa Herlev oli pisteen edellä napaten siis voiton (43-42) ja pronssimitalin. Tytöt pettyivät jälleen ja kyyneleiltä ei voitu välttyä.
Iltapäivän loppuottelun (jonka Åbyhoj voitti) jälkeen oli loppuseremonian vuoro. Hongan joukkueesta parhaana pelaajana palkittiin Ebba Pekonen. All Stars –viisikkoon valittiin Alexandra Ailus. Kapteenin roolissa Alexa kävi hakemassa myös diplomin, joka neljännestä sijasta Hongalle annettiin.
Hongalta turnauksen parhaaksi valittu Ebba Pekonen tuomassa palloa.
All Strars –pelaajan Alexandra Ailuksen poseeraus
”Miten tässä näin pääsi käymään?” kysyi eräs Hongan pelaaja, kun ymmärrys siitä, että oltiin neljänsiä, valkeni. Niin, miten tässä näin pääsi käymään? Syyt eivät tietenkään ole yksiselitteisiä. Valmentajillekin lopputulos oli pettymys. Vastustajajoukkueet olivat nyt paljon kovemman oloisia kuin osaturnauksissa. Ilmeisesti tähän koitokseen oltiin valmistauduttu huolella. Hongan tyttöjen haasteeksi nousivat puutteet fyysisyydessä – sekä tilannekovuudessa että pituudessa. Kaikissa otteluissa pelattiin paljon kovempaa kuin mihin tytöt ovat Suomessa tottuneet. Siihen, ettei tavoitetta tässä lopputurnauksessa saavutettu, vaikutti osaltaan myös vaikeudet joukkuepelissä. Otteluissa nähtiin tytöiltä hyviä yksilösuorituksia, mutta yhteispeli ei sujunut kuten olisi pitänyt.
Pronssi jäi siis kahden pisteen päähän. Tämä suututti, ärsytti, itketti. Ensimmäistä kertaa turnausmatkalta palattaisiin ilman mitaleja. Harmitus oli suuri.
Päivän kohokohdaksi nousikin sitten ilta, jolloin päästiin hengailemaan muiden joukkueiden pelaajien kanssa ja saatiin ajatuksen pois koripallosta. ”Pelasimme illalla italialaisten -02 poikien kanssa ns. ’amerikkalaista jalkapalloa’ pienten sääntömuutosten kera. Kontaktia ei säästelty! Pelailun jälkeen oli kyllä aika kuuma eikä pieniltä kolhuiltakaan säästytty J.” Tytöt muistelivat myös: ”Opetimme heidän myöskin sanomaan ’hyvää yötä’. Osa pojista näytti 99-97:lta.” Peli päättyi, kun valkut kutsuivat tytöt nukkumaan, sillä herätys paluumatkalle olisi superaikaisin.
Tiistai 3.5.
Kello kaksi yöllä oli lähtö takaisin Gdanskin lentokentälle. Unta ei tulisi montaa tuntia, siispä valkkujen neuvo oli ollut nukkua vaatteet päällä, jotta herätys varttia ennen lähtöä olisi riittävä. Parituntinen matka lentokentälle kului torkkuessa. Kentällä, kello neljä aamulla, syötiin sitten aamupala.
Tytöt aamupalalla lentokentällä klo 4
Koneeseen päästiin ajoissa, vaikka yksi tyttö oli unohtunut shoppailemaan tax free -kauppaan. Hän oli tyytyväisenä ostoksilla, koska ”äiti sanoi, etten saa tuoda yhtään slotia takaisin.” Sloteja taisi takaisin tulla, mutta onneksi tuli tyttökin. Ei yllätä, että myös lentomatka sujui nukkuen ja reissun viimeinen etappi Turusta Espooseen oli rättiväsyneinä haasteellinen. Aika ajoin pettymystä täytyi vielä sulatella.
Ristiriitaisten tunteiden aallokosta löytyi kuitenkin paljon mukaviakin muistoja kotiin tuomisiksi. Eräs tyttö pyysi: ”Äiti, älä pese tätä yöpaitaa ikinä! Se tuoksuu ihan sille paikalle, paras paikka ikinä!”.
Paikka nimeltä EGBL.
Koko porukka koolla
Teksti: Marita Karvinen, siteerauksen tytöiltä
Kuvat: Marita Karvinen ja Pmedia Foto