C-tytöt leireilivät jälleen tänäkin kesänä Serbian Zlatiborissa. Kuuman ja tapahtumarikkaan matkan ajan tytöt pitivät leiripäiväkirjaa ja toimittivat sen meille kaikille luettavaksi.
Leirin tunnelmat ja tapahtumat tyttöjen itsensä kirjoittamana:
KESKIVIIKKO 28.6.
Näimme lentokentällä kello neljän aikaan aamuyöstä. Turvatarkastuksen jälkeen suurin osa ryntäsi nälissään ja väsyneinä ensimmäiseen kahvilaan ostamaan Mozzarella-leipiä tai muuta syötävää. Lentomme Müncheniin piti lähteä klo 6:00, mutta se oli hiukan myöhässä. Odotimme sosiaalisina (puhelimilla) portilla, jotkut hoitivat vielä viime hetken ostoksia.
Vihdoin lentomme lähti. Saimme ruoaksi outoa rusinapullaa, josta vain Kelly tykkäsi. Leikimme rikkinäistä puhelinta ja yhtäkkiä vieressämme oleva nainen alkoi jutella meille…
Münchenissä matkustimme lentokentän sisäisellä metrolla toiseen terminaaliin, josta lentomme lähtisi kohti Belgradia. Terminaalissa oli vaikeuksia löytää ruokapaikkaa, koska kerroksessamme oli niitä vain kolme. Hetken pähkäilyn jälkeen menimme Sissi & Franz –nimiseen ravintolaan. Syötyämme siirryttiin portille hengailemaan ja kaikki (paitsi Noora) vaihtoivat shortsit, sillä Serbiassa tulisi olemaan todella kuuma.
Lentomme kohti Serbiaa alkoi hyvin, kunnes isot ilmakuopat yllättivät ja kaatoivat Natan mehut. Loppulento sujui mukavasti juustoleipää mutustellessa.
Saavuttuamme Belgradiin saimme laukut nopeasti. Noorakin tajusi vihdoin vaihtaa shortsit. Astuttuamme ulos lentokenttärakennuksesta, tuntuu kuin olisimme tulleet saunaan. Ulkona ollut lämpömittari näytti huimat 39 astetta.
Bussimme tuli. Järkytyimme, sillä se oli tosi pieni. Edes matkalaukkumme eivät mahtuneet bussiin, mutta onneksi perässä oli perävaunut, johon saimme kaikki tavaramme. Bussimatka tuntui todella pitkältä. Sisällä oli välillä aika kuuma, sillä ilmastointi oli välillä päällä ja välillä pois päältä. Kuuntelimme musiikkia Natan kajarista. Pelasimme myös Unoa, samalla kun Nata ja Pinja vetivät hirsiä takapenkillä. Kolmen tunnin jälkeen pysähdyimme huoltoasemalle pissatauolle, matkaa oli jäljellä vielä kaksi tuntia.
Vihdoin tulimme Maxima Campille Zlatiboriin. Majoituimme saman tien kolmeen kuuden hengen huoneeseen, jonka jälkeen pääsimme alakertaan syömään. Vatsat täysinäisinä menimme Harrin johdolla kaupungin keskustaan vaihtamaan rahaa ja ostamaan vettä, banaaneja ja muita eväitä.
Palattuamme leirikeskukseen menimme hetkeksi heittelemään. Leirialueella kaikki kentät olivat ulkona ja niitä oli viisi, joista yksi minikenttä. Yhden kentän päällä oli katos, sen alle pääsi jokainen harjoitusryhmä vuorollaan harjoittelemaan.
Meidän piti mennä nukkumaan jo klo 22:00, mutta viereiset huoneet pitivät meteliä, että nukahtaminen viivästyi ainakin 30 minuuttia. Lopulta kuitenkin nukahdimme ja ensimmäinen päivä oli ohi.
TORSTAI 29.8.
Päivä alkoi, kun heräsimme reippaina. Nousimme sängyistämme aamutoimille. Kaikki menivät reippaasti aamupalalle, koska kaikilla oli nälkä. Majkin sai pienen odottelun jälkeen oman annoksensa.
Harrin aamupalaverin jälkeen menimme huoneisiimme valmistautumaan treeneihin. Harjoittelimme syöttelyä, 3 vs. 3 ja 5 vs. 5.
Treenien jälkeen oli lounas ja siesta. Siestalla suurin osa nukkui. Jotkut eivät saaneet unta. Välipala oli hiukan siestan jälkeen. Saimme mokkapaloja ja osalle porukkaa omenoita.
Lepäilimme vielä huoneissamme ennen treenejä. Jatkoimme syöttöjen harjoittelua, pelasimme 4 vs. 4 ja 5 vs. 5.
Hikisinä kävimme nopeasti pikasuihkussa, jonka jälkeen lähdimme ostamaan vettä ja banaaneja. Kauppareissulla näimme söpön katukoiran. Veimme eväät huoneisiimme ja siirryimme alakertaan syömään. Ruokana oli pizzaa. Niillä, jotka eivät pystyneet syömään sitä, oli jotakin muuta heidän ruokavalioonsa sopivaa.
Vatsat täysinäisinä menimme huoneisiimme valmistautumaan peliin. Tosin osa meni etsimään nettiä, etteivät heidän streakit katkeaisi.
Vanja valmentajamme halusi pitää meille palaverin puoli tuntia ennen pelin alkua. Pelasimme keskenämme. Joukkueet olivat hiukan epätasaiset, koska Nata ei pystynyt pelaamaan. Puoliajalla menimme katsomaan, kun nuoremmat pelasivat korisristinollaa. Sen jälkeen jatkoimme omaa peliämme. Epätasaisuudesta huolimatta oli kiva pelata.
Ennen nukkumaan menoa jotkut jäivät käytävään juttelemaan hetkeksi, osa meni tekemään iltatoimia. Kaikki nukahtivat nopeasti, koska olimme jo väsyneitä.
PERJANTAI 30.6.
Aamu alkoi tavalliseen tapaan kello 7:30 pienellä säätämisellä. 7:55 oli aika suunnata kohti alakertaa aamupalalle, jossa söimme erittäin rasvaisia köyhiä ritareita. Palasimme hengailemaan huoneisiimme. Osa meni sekoilemaan käytävälle.
Kello 10:00 kaikkien odottamat treenit katoksen alla alkoivat. Teimme erittäin paljon erilaisia pallonkäsittelyjuttuja. Treenien loputtua kaikki suuntasivat suihkuun, josta kiidimme nopeasti syömään. Ruoaksi oli uppomunakeitto ja kanan koipia.
Ruoan jälkeen oli taas siestahetki, jonka lopussa siivoojat tulivat huoneisiimme tyhjentämään roskikset. He tiputtivat vahingossa lattiallemme jotakin valkoista nestettä, jonka me itse siivosimme. Maj hoiti asian tyylikkäästi monella palaa vessapaperia.
Suuntasimme nokkamme välipalalle. Saimme joulutortun näköisen syötävän.
Lähdimme taas torille kauppaan ostoksille. Kaupassa tuttujen vesien ja hedelmien lisäksi lähes kaikki himoitsivat ja kahmivat urheilujuomia.
Kämpillä oli taas aikaa sählätä ja rupatella.
Illan treeneissä jatkoimme samalla teemalla eli kädenvaihtoja ja pallonkäsittelyä. Valmentajamme sanoi, että nämä olivat parhaat treenimme tähän mennessä.
Treeneistä menimme suoraan syömään. Ruokana oli friteerattua kalaa ja murskattua perunaa.
Illemmalla tuttujen iltatoimien jälkeen menimme taas väsyneinä nukkumaan.
LAUANTAI 1.7.
Aamulla heräsimme autojen kovaääniseen pärinään. Ensimmäiset treenit alkoivat jo klo 9:00, harjoittelimme paljon heittotekniikkaa.
Treenien jälkeen meillä oli minuutti aikaa valmistautua kuvauksiin. Siellä otettiin ryhmäkuva kaikista leiriläisistä sekä joukkuekuva meidän ryhmästä. Meidän valmentaja Vanja antoi meidän heitellä loput 30 minuuttia.
Lounaan jälkeen meillä oli siesta, jolloin yritimme nukkua, mutta oli niin kuuma, ettei siitä tullut mitään. Välipalaksi meillä oli kermakakkua, joka oli kaikista ihan hyvää.
Iltapäivän treeneissä harjoittelimme lisää heittotekniikkaa erilaisten liikesarjojen jälkeen. Kisasimme myös viimeisen päivän vaparikisailijat. Finaaliin pääsivät Ella S ja kanssamme harjoitteleva romanialaistyttö Kira. Lopuksi pelasimme 5 vs. 5 niin ettei saanut tehdä koreja kuin heittämällä.
Kävimme tällä kertaa meidän kadun lähikaupassa ostamassa vettä, palautushedelmiä ja omia eväitä. Ennen illan peliä saimme lämpimiä leipiä tomaatilla.
Illan pelissä pelasimme pääkentällä. Aluksi meidät kuulutettiin kentälle musiikin soidessa ja valonheittimen keilassa. Maxima-Susi tanssi ja heitti meille yläfemmoja.
Peli alkoi Muksuille lupaavasti. Fiksuilla ei mennyt ihan niin hyvin. Puoliajan ristinollaan osallistuivat Kelly ja Ella M. Kolkkikisassa heittivät Noora, Marianne, Ella S, Amanda, Kira ja Anisia (toinen ryhmäämme kuulunut romanialaistyttö). Ristinollan voitti Kelly ja kolkkikisan Noora ja Marianne. Peli jatkui loppua kohden tasaisena. Lopuksi Muksut voittivat vain 53-51 vaikka olivat parhaimmillaan johtaneet jo 22 pistettä.
Pelin jälkeen jäi vielä vapaa-aikaa, joten osa hengaili paikallisten kanssa. Iltatoimien jälkeen menimme nukkumaan.
SUNNUNTAI 2.7.
Kaikki heräsivät Kellyn kovaääniseen herätykseen. Aamutoimien jälkeen menimme aamupalalle.
Meillä oli tänään treenit klo 10:00. Harjoittelimme erilaisia jalkatekniikoita ja niistä liikkeelle lähtemisiä. Lopuksi pelasimme 3 x 2 + 1.
Kävimme suihkussa ja siirryimme syömään. Ruokana oli pastaa ja kastiketta. Siestalla jotkut yrittivät nukkua ja toiset taas nukkuivat.
Välipalalla saimme munkin. Munkki vatsassa pomppien jotkut menivät heittelemään, osa taas palasi takaisin huoneisiinsa.
Aloitimme treenit pääkentällä, mutta rankkasateen takia siirryimme katoksen alle. Pidimme siellä kolkkikisan, jossa katsoimme ketkä pääsisivät viimeisen päivän finaaliin. Voittajiksi selviytyivät Noora ja Pinja. Muuten treenit eivät oikein menneet putkeen…
Ruokalassa saimme ranskalaisia ja makkaraa.
Suihkusta päästyämme meillä oli paljon vapaa-aikaa, koska meillä ei ollut illalla peliä.
Iltatoimien jälkeen menimme nukkumaan.
MAANANTAI 3.7.
Aamulla heräsimme vesipisaroiden lorinaan, kun ulkona satoi. Jonkun ajan päästä suuntasimme kohti aamupalaa. Saimme tuolloin kuulla, että treenejämme oli siirretty, koska kentät olivat liukkaat ja märät. Kaikki jäivät hengailemaan huoneiden tuntumaan.
Yhtäkkiä meille tultiin kertomaan, että treenit alkavatkin viiden minuutin kuluttua. Kentät olivat kuivuneet. Kaikki ehtivät lyhyestä varoitusajasta huolimatta hyvin paikalle. Harkoissa teimme erilaisia kuljetusjuttuja, kunnes alkoi taas satamaan. Jouduimme / pääsimme katoksen alle jatkamaan treenejä.
Huoneissa kävimme suihkussa ja lepäsimme, kunnes wi-fi palasi. Aika kului nopeasti netin parissa. Oli taas aika siirtyä syömään keittoa ja vohveleita.
Siirryimme siestalle, joka sujui leppoisasti leväten. Välipalatarjoiluna oli tällä kertaa banaani.
Lähdimme ostamaan vesiä, hedelmiä ja eväitä. Palattuamme taistelimme jälleen wi-fi:stä. Puimme pikaisesti päälle ja suuntasimme treeneihin. Tuolloin saimme kuulla, että sateen takia harjoitusten alkua siirrettiin tunnilla. Odottelun jälkeen pääsimme viimein pitämään heittokisan.
Taas tutut rutiinit: suihkuun, syömään ja vapaa-ajalle, jonka jälkeen oli aika mennä nukkumaan.
TIISTAI 4.7.
Aamulla heräsimme kovaääniseen poran ääneen, joka tuli kadun toisella puolella olevasta talon rakennuskohteesta.
Aamupalan jälkeen treenimme alkoivat poikkeuksellisen aikaisin, koska lähtisimme lounaan jälkeen kävelyretkelle muistomonumentille ja uimaan. Treeneissä harjoittelimme harhautuksia sekä pelasimme 2 vs. 1 ja 4 vs. 3.
Pakkausurakka alkoi huoneessa. Sulloimme reppuihin uimapuvut, vedet, aurinkorasvat ja muut retkellä tarvittavat asiat. Kun olimme saaneet pakattua ja rasvattua itsemme osa meistä meni alakertaan somettamaan ja sen jälkeen ulos ottamaan kuvia, jotkut myös hiukan heittelivät.
Lounaalla saimme alkukeiton ja lihaa herneiden kanssa. Se ei ollut kenestäkään gourmeeta, mutta ihan syötävää. Lounaan jälkeen oli noin 30 minuuttia aikaa vielä valmistautua lähtöön ja laittaa kaikki kamat valmiiksi.
Vihdoin pääsimme lähtemään ja kaikki odottivat innoissaan mitä seuraavaksi tapahtuisi. Kävelimme koko ajan pientä ylämäkeä. Se alkoi tuntua loppumatkasta pohkeissa ja pakaroissa. Matkalla monumentille näimme hevosia, pieniä kojuja ja upeita maisemia. Saavuttuamme perille kaikilla oli jäätävä soija, mutta se ei ketään haitannut, sillä maisemat olivat sitäkin hienommat.
Olimme ylhäällä noin puoli tuntia kuvailemassa ja ihastellessa näkymiä. Kävelimme samaa reittiä alas, kunnes näimme Harrin uimapaikan edessä odottelemassa meitä.
Viihdyimme altaalla reilut kaksi tuntia, vaikka vesi oli todella kylmää. Otimme aurinkoa, uimme ja söimme jäätelöt. Kävelimme takaisin majatalolle odottelemaan illallista. Tuolloin saimme perunaa ja jauhelihaa.
Pelimme alkoi vasta klo 22:00 ja loppui hiukan yli 23:00. Pelin jälkeen porukka oli niin väsynyttä, että meinasivat nukahtaa matkalla huoneeseen. Pienien hankaluuksien jälkeen kaikki kuitenkin pääsivät suihkuun ja nukkumaan.
KESKIVIIKKO 5.7.
Heräsimme Kellyn herätykseen klo 7:00. Jäimme loikoilemaan hetkeksi sänkyihimme, jonka jälkeen aloimme valmistauta aamupalalle. Lähtiessämme Senja meni vielä käymään vessassa. Kelly ei huomannut tätä ja hän lukitsi huoneemme oven. Kaikki muut olivat jo alakerrassa. Onneksi Ella, Peppi, Ninni ja Maj olivat juuri lähdössä omasta huoneestaan ja kuulivat Senjan huudon. He hakivat Kellyn avaamaan oven.
Aamupalan jälkeen olimme kavereittemme kanssa. Jossakin vaiheessa aloimme valmistautua treeneihin, jossa harjoittelimme pallonkäsittelyä, layuppeja ja välillä pelasimme. Ripeästi suihkusta selvittyämme menimme syömään. Saimme perunamuussia ja paprikakääryleitä.
Sitten oli taas siestan vuoro. Lepäsimme ja yritimme saada unta. Klo 15:30 menimme välipalalle. Saimme vesimelonia.
Lähdimme täyttämään vesi-, hedelmä ja eväsvarastojamme. Myös tuliaisia tarttui hyppysiimme. Osa vaihtoi myös Serbian rahaa takaisin euroiksi.
Huoneissa vaihdoimme treeni-vaatteet päälle. Pelasimme 1 vs. 1 turnauksen, josta Anisia ja Kelly pääsivät perjantain finaaliin.
Suihkusta syömään, jossa meille tarjottiin juustoa sisältäviä pasteijoita.
Illalla ei ollut pelejä vaan paljon vapaa-aikaa. Menimme katsomaan muiden pelejä. Niiden jälkeen menimme nukkumaan.
TORSTAI 6.7.
Aamu alkoi herätyskellon pirinään. Suuntasimme kohti aamupalaa syömään köyhiä ritareita.
Pian oli taas aika lähteä treenaamaan. Vedet mukaan ja menoksi. Treeneissä oli paahtavan kuuma ja joillekin se tuotti ongelmia.
Treenien jälkeinen lepo huoneissa tuli tarpeeseen. Lounaalla saimme nuudelikeittoa, kanaa ja risottoa.
Siestalla lepäilimme tuttuun tapaan. Välipalaksi saimme lehtitaikinatorttuja. Tämän jälkeen Harri kutsui meidät kirjoittaman muistoviireihin nimemme ja muut tarvittavat tekstit.
Treeneissä oli 3 vs. 3 –kisat, joissa karsimme huomisiin loppuoteluihin pääsevät joukkueet. Oli taas todella kuuma. Onneksi pääsimme katoksen alle varjoon pelaamaan, vaikka ei ollut meidän vuoro.
Ennen ruokailua ehdimme taas hengailla jonkin aikaa. Ruokalassa lautasillamme oli erittäin hyvää pastabolognesea. Maj sai kummallisia lettuja, joissa oli sisällä jogurttia ja ketsuppia.
Oli aika valmistautua leirin viimeiseen peliin. Se oli viimeinkin muita leirin Serbi-tyttöjä vastaan. Vastassa oli myös harjoitusryhmämme romanialaistytöt. Meitä vähän jännitti, koska vastustajamme oli meitä 1-4 vuotta vanhempia. Me kuitenkin voitimme pelin.
Huoneissa suihkuun, jonka jälkeen oli toiseksi viimeisin leiripäivä pulkassa.
PERJANTAI 7.7.
Päivämme alkoi normaalin aikaisin aamulla työmaan kovaääniseen meteliin. Kävimme aamupalalla ja söimme ruoaksi erikoisia nakkeja. Viimeinen aamupala Maxima campilla…
Aamupäivällä oli kaikkien ryhmien eri kisojen finaalit. Meiltä niihin olivat päässeet vaparikisaan Ella S ja Kira, 1-2-3 –heittokisaan Marianne ja Amanda, 3 vs. 3 –peliin Maj & Senja & Ella S ja Pinja & Jenna & Kira & Anisia, 1 vs. 1 –ottelussa pelasivat Anisia ja Kelly.
Kisojen jälkeen oli monta tuntia vapaa-aikaa. Vietimme sen paikallisten kanssa jutellen ja musiikkia kuunnellessa. Aika tuntui kuluvan todella hitaasti ja varsinkin, kun kaikilla oli nälkä.
Vihdoin pitkän odotuksen jälkeen lähdimme perinteiselle pizza-retkelle Zlatiborin kaupunkiin. Kaikki saivat kinkku-juusto-pizzat paitsi Amanda ja Pinja, koska eivät syö lihaa. Joillain oli vaikeuksia syödä pitsa kokonaan, sillä Harrilla on tapana, ettei mitään jätetä lautaselle. Lopulta kovan taistelun jälkeen kaikki pitsat saatiin syötyä, tosin jotkut auttoivat tarpeen mukaan naapuriaan.
Harri piti myös leiriyhteenvedon, jossa palkittiin kolme tyttöä hyvästä ja tunnollisesta harjoittelusta. Tänä vuonna Maxima-lippispalkinnot saivat Noora, Marianne ja Jenna.
Vatsat enemmän kuin täysinäisinä palasimme leiripaikalle katsomaan, kun leirin valmentajat pelasivat vanhimpien poikien ryhmää vastaan. Valmentajat voittivat pelin selkeästi.
Viimeisellä aterialla saimme ranskalaisia ja jauhelihapihvejä.
Leirin päättäjäisissä palkittiin aamupäivän kisojen voittajia sekä kakkoseksi tulleita. Palkintojen jaon jälkeen annoimme leirin omistajalle, järjestäjille, lääkärille, ryhmässämme harjoitelleille romanialaistytöille sekä ilman muuta omalle valmentajallemme Vanjalle Susijengi-viirit. Niihin olimme kirjoittaneet nimemme ja kiitoksemme leiristä.
Tunteet olivat kaikilla pinnassa, kun otimme kuvia uusien ystäviemme kanssa. Majatalolla paikalliset juhlivat ja kuuntelivat täysillä musiikkia. Kirjoitimme ystäviemme paitoihin nimemme muistoksi.
Kaikki olivat haikeissa fiiliksissä, kun vietimme viimeisiä hetkiä ystäviemme kanssa. Yhtäkkiä alkoi ukkostamaan rajusti ja sähköt menivät äkillisesti poikki. Siitä vasta syntyi kaaos! Osa alkoi kiljua ja juosta pitkin käytäviä. Valmentajat tulivat rauhoittelemaan meitä. Vanja kertoi meille tarinan Nicola Teslasta ja ukkosesta. Se rauhoitti meidät. Valot palasivat hetken kuluttua takaisin. Jotkut vielä jännittivät salamointia ja jyrinää, jolloin unen saanti oli vaikeaa.
Mitä tästä opimme? Yhden päivän aikana voi tapahtua ihan mitä tahansa.
LAUANTAI 8.7.
Aamumme ei alkanut ihan niin kuin olimme suunnitelleet. Vain yksi huone heräsi oikeaan aikaan, muilla huoneilla meni herätys enemmän tai vähemmän päin mäntyä.
Esim. yksi huone kuuli Sci-Fi herätyksen jo klo 4:30 aamulla ja he luulivat, että ääni tuli ulkoa. Vihdoin he löysivät herätyksen syyn, laittoivat sen pois päältä. Eivätkä tajunneet hiukan myöhemmin, että nyt olisi pitänyt herätä. Tämä huone heräsi vain 20 minuuttia ennen lähtöä.
Toisella huoneella oli herätys klo 4:45, mutta Noora laittoi sen unisena pois. Jonkun ajan päästä Pinja kävi vessassa. Noora heräsi samaan aikaan ja katsoi kelloa. Hän kysyi: ”Monelta piti olla alhaalla?”. Natalie vastasi: ”Klo 5:45”. Noora ilmoitti, että heillä oli viisi minuuttia aikaa.
Kun kaikki olivat päässeet bussiin, pitkä paluumatka alkoi. Meille oli sanottu, että matka kestäisi noin viisi tuntia, mutta meidän yllätykseksemme se kestikin vähän yli kolme tuntia. Lauantaina ei ollut ruuhkia. Bussissa suurin osa nukkui, koska meitä väsytti ja alla olivat aika lyhyet yöunet. Bussissa me saimme myös leivän, joka oli meidän eväsaamupala.
Bussimatkan jälkeen pääsimme Belgradin lentokentälle. Siellä odottelimme siihen saakka, että menimme automaateille kirjaamaan meille lentoliput. Kun olimme saaneet kaikille liput, niin odottelimme hetken, että saisimme laitettua kassimme ruumaan. Kaikki sujui yllättävän sutjakkaasti.
Lopulta menimme passin tarkastuksen läpi. Siitä suoraan meillä oli vapaa-aikaa lentokentällä. Kun olimme menossa lentokoneeseen, vasta siellä vastaan pomppasi turvatarkastus joka oli joidenkin mielestä oudossa kohdassa. Haittana turvatarkastuksissa oli se, että lentokentältä ei voinut ostaa koneeseen mitään juotavaa.
Lentomatka sujui hyvin ja tasaisesti. Münchenissä menimme Harrin johdolla syömään pastaa. Jouduimme odottamaan ruokaamme aika kauan, kun sitä tehtiin nenämme edessä. Se ei haitannut, sillä ruoka oli todella hyvää ja annos oli ISO.
Syötyämme saimme kierrellä vapaasti lentokentällä. Aika kului yllättävän nopeasti. Sitten olikin jo aika lähteä kohti Suomea. Lentomatka meni jälleen hyvin.
Haimme laukut hihnalta, onneksi kaikkien tulivat perille. Tosin joillakin laukun saaminen kesti hiukan pitempään. Annoimme lopuksi jokainen jokaiselle yläläpsyt kiitoksena hyvästä leiristä. Siirryimme jonossa ulos aulaan, missä odottivat meidän vanhemmat. Kaikilla oli kiva nähdä taas toisiaan. Sen jälkeen kaikki menivät kotiin.
*****
Leirin aikataulu näytti tältä:
08:00 aamupala
09:00 – 10:30 tai 10:30 – 12:00 harjoitus
13:00 ruokailu
13:30 – 14:30 siesta
15:30 välipala
16:30 – 18:00 tai 18:00 – 19:30 harjoitus
19:30 ruokailu
21:00 mahdollinen ottelu
22:30 iltatoimet
23:00 unta
*****
Tytöt haastattelivat leirin aikana ryhmämme valmentajaa sekä kahta mukanamme harjoitellutta romanialaistyttöä. Tässä koosteet:
Anisia Croitoru
Ikä: 13
Pituus: 182 cm
Kuinka pitkään olet pelannut koripalloa: kuusi vuotta
Mitä pelipaikkaa pelaat: 5
Missä seurassa pelaat: Fireball
Missä olet hyvä: olen vahva korin alla
Kuka on lempipelaajasi NBA:ssa: Kobe Bryant
Missä asut: Oradeassa
Miksi aloitit koripallon pelaamisen: haluan kasvaa pidemmäksi
Onko pelatessa tullut pahoja vammoja: rikoin kerran käteni
Kuinka monta kertaa viikossa harjoittelet: 1-2 kertaa
Kuinka kauan harjoitukset kestävät: 90 min
Mikä on pisi pelimatka, jonka olet koripallon takia tehnyt: kävimme Ranskassa pelaamassa
Mikä on koriksessa parasta: saa olla osa joukkuetta
Pelaatko omatoimisesti korista: joo!!!
Oletko käynyt muilla ulkomaan leireillä: en
Millä pallolla Romaniassa pelataan: nro 6 tai 7
Mikä on inhottavin asia koripallossa: jos loukkaannun
Kira Szalai
Ikä: 13
Pituus: 168 cm
Seura: BCU Oradea
Kauanko olet pelannut koripalloa: neljä vuotta
Pelipaikka: sentteri
Lempikoripalloilija: LeBron James
Perhe: äiti, isä, veli ja kaksi siskoa
Lempiruoka: pizza
Mitä kieliä osaat: romaniaa, englantia, unkaria ja saksaa
Lempieläin: hai
Miten viime kausi sujui: meni hyvin, voitimme oman sarjamme
Pelinumero: 30
Nike vs. Adidas: Nike
Miksi aloitit koripallon pelaamisen: isä pelasi ja halusin kokeilla
Minne olet matkustanut koripallon takia: Romaniassa ja Serbiassa
Kivointa tällä leirillä: saa pelata ja viettää aikaa parhaiden kavereiden kanssa
Oletko ennen ollut tällä leirillä: en
Vanja Subasic (valmentaja)
Where are You from: Teslic, Republic of Srpska, Bosnia and Herzegovina
How many years have You been a coach: from 2008, near for about 10 years
What is Your favourite position: number “1”
Have You ever played any other sports: I like swimming and skiing
Do You know what is
a) salmiakki: no
b) mämmi: no
Have You ever been in Finland: No, I would love to come one day
Do You like questions: Actually I do. I think making good questions (just like these) is really important when you want to know somebody better. Also, making not important questions all the time, can be really annoying. So you need to have smart questions.
PS. I hope that you have learned something good from me. I want to say that I have learned a bit from all of you!
