Valmistautuminen tähän peliin sujui hyvin. Kovia treenejä päästiin pitämään melko laajalla rosterilla ja vauhti oli kovaa. Korkeaan intensiteettiin pyrittiin alusta saakka, ja siinä onnistuttiinkin mukavasti.
Peli alkoi suorastaan upealla tavalla. Puolustuksen tahtotila oli parasta tällä kaudella. Kun samaan aikaan hyökättiin kohti koria, pelitilanne kuuden minuutin jälkeen oli 3-20!
Nyt on syytä kehua joukkueena pelaamista. Puolustuksessa ei annettu omalle miehelle juurikaan tilaa, mutta ei annettu eteenpäin syöttötilaakaan, vaan jokainen huolehti siitä että meitä vastaan oli vaikeaa hyökätä. Omasssa hyökkäyspelissä merkittävin muutos oli määrätietoinen hakeutuminen kohti koria, josta saatiin joko kori, tai vähintään virhe vastustajalle. Kun mentiin kohti koria, vapautui pian paikkoja myös kaaren takaa kolmen pisteen heittoihin. Avaimena oli kuitenkin sisälle päin pelaaminen.
Toinen ja kolmas jakso menivät tasaisemmissa merkeissä, kunnes taas viimeisellä jaksolla saatiin hieno vaihe päälle, jossa oli useampia stoppeja sekä hyvistä paikoista otettuja ratkaisuja.
Raporteissakin olen moneen otteeseen nostanut esille joukkueena pelaamisen ja yhtenäisyyden. Tässä pelissä nähtiin oivallinen esimerkki siitä mitä se tarkoittaa onnistuessaan. Onnistumisia tuli laajalla rosterilla ja jalka kulki rivakasti loppuun saakka.
Yhtenäisyys, määrätietoisuus ja kohti koria eteneminen, hyvien ratkaisupaikkojen etsiminen ja korkea intensiteetti ovat sopivia tavoitteita jäljellä oleviin runkosarjapeleihin. Kun yksittäinen pelaaja antaa kaikkensa, hän nostaa samallakoko joukkeen pelitasoa ja energiaa.