Tämän B-poikakauden viimeiseen peliin olivat valmentajat päättäneet kokeilla vielä joitain uusia asioita. Tässä niistä pari kommenttia ja muitakin huomioita.
Ensimmäinen uusi asia oli paikkapuolustuksella aloittaminen, joka piti tosin vaihtaa muutaman minuutin jälkeen, koska KTP mursi sen helposti. Miespuolustuksen avulla peli tasoittui ja pääsimme kuskin pukille. Pelaajillamme oli selkeä halu voittaa kauden viimeinen ottelu. Etenkin kaukoheittomme upposivat mukavasti, 50%:n tarkkuudella (6/12) hyvistä paikoista.
Toinen huomionarvoinen seikka koskee peliajan jakautumista. Kahden neljänneksen jälkeen kaikki pelaajat, (12) olivat olleet kentällä hiukan vajaasta viidestä minuutista noin 13:een minuuttiin. Ensimmäisiä pelejäkin pelanneet juniorit täyttivät ennakkoluulottomasti paikkansa. Hienoa!
Uusi takamiehemme (kolmas uusi asia), pelasi Russell Westbrook –tyyppisillä vahvoilla ajoillaan mainiosti pallon kanssa. Muilla saattoi välillä olla vaikeuksia pysyä vauhdissa ja löytää omaa rooliaan kentällä, vaikka toki parhaimmillaan peli onnistuikin mainiosti. Kolmannen erän kahden viimeisen minuutin aikana meille tuli heikko hetki, jonka Kotka vei 2-9. Muutenkin kolmas erä oli pisteiden tekemisen näkökulmasta heikko, sillä viimeistelimme ainoastaan 10 pistettä.
Neljäs erä alkoi meidän kolmen pisteen johdossamme. Aaltoilevan kauden viimeinen erä oli sekin aaltoileva. Salissa olevat laskeskelivat jännittyneinä piste-eroa suuntaan ja toiseen. Olimme hävinneet Kotkassa kuudella pisteellä, joten seitsemän pisteen voitto olisi nostanut meidät viidenneksi. Parhaimmillaan pari minuuttia ennen loppua johdimmekin 11 pistettä ja kaikki näytti hyvältä. Kotka teki kuitenkin viimeisen minuutin aikana 8 pistettä ja ottelu päättyi meidän viiden pisteen voittoon.
Pelirohkeus oli kaikilla osallistujilla kohdillaan ja yritystä löytyi. Ottelu oli molemmilta joukkueilta melko hyvä esitys kauden viimeiseksi peliksi. Kuriositeettina mainitsen, että virheitä vihellettiin yhteensä 54 kpl. Ainoastaan yhdelle Kotkan pelaajalle ei merkattu pöytäkirjaan yhtään virhettä.
Pari sanaa koko BPSM-kaudesta 2014-2015
Kun 99-ikäluokka pelasi CPSM-sarjaa, sijoitus kauden päätteeksi oli koko sarjan viimeinen, 17. Toki moni asia meillä oli muuttunut tähän kauteen, mutta niin oli suurimmalla osalla muitakin joukkueita. EHBT-turnaus antoi viitteitä kehityshyppäyksestä, mutta tuskin kukaan muu kuin osa pelaajista uskoi että kilpailemme lähes loppuun saakka pääsystä mitalipeleihin.
Otimme syksyllä muutamia hienoja voittoja, mutta toisaalta jouduimme uuden tilanteen eteen, kun olimme yllättäen neljän voiton putkessa. (Liian) hyvin menneet pelit kostautuivat kauden ehkä heikoimmassa esityksessä Forssassa – toki vastustaja pelasi hyvän pelin kaikin puolin, mutta meiltä se oli huono peli, jonka laitan omissa kirjoissani uuden tilanteen piikkiin. Toinen yllättävä tilanne syksyllä tuli pikku-MuKia vastaan. Tiistai-illan peli, jonka lämmittelyihin ja valmistautumiseen ei ollutkaan samanlaista mahdollisuutta kuin muihin peleihin. Meillä ei liikkunut jalka eikä mielikään ollut kirkas ja ajatukset pelissä, vaan teimme todella paljon virheitä kummassakin päässä.
Kevättä kohti kävi selväksi, että meillä ei ole juurikaan varaa hävitä pelejä, jos aiomme olla FF-peleissä. Se alkoi näyttää tavoitteena meille mahdolliselta ja vaikka sitä ei ehkä ääneen korostettukaan, se varmasti oli kaikkien mielissä. Warttia vastaan pelasimme hyvin taistelevan pelin, joka päättyi vasta toisen jatkoajan jälkeen muutaman pisteen tappioon. Sen jälkeen meillä ei ollut enää varaa hävitä peliäkään. Forssa kuitattiin melko suurinumeroisesti hyvällä pelillä. HNMKY-pelin aloitimme hienosti, mutta pelin intensiteetti oli ehkä meille lopulta hiukan liikaa ja sorruimme lopussa muutamiin virheisiin hyvän taistelun päätteeksi.
Koko sarjassa meiltä jäi voittamatta ainoastaan MuKi ja MaSu. Tosin MaSua vastaan syksyllä pelaamamme peli olisi voinut päättyä voittoomme, mutta lopussa jouduimme antautumaan hiukan.
Kausi on ollut hieno ja onnistunut. Pelaajat ovat menneet huikeasti eteenpäin sekä yksilö- että joukkuetasolla. Valmentajat ovat kehittäneet pelaajia monipuolisesti. Näiden kokemusten päälle on hyvä rakentaa seuraavia kausia ja pelejä. Pojilla on edessä nyt kolmen vuoden mittainen a-poikasarja, jonka aikana nähdään varmasti mielenkiintoisia kehitysaskelia. Käyttämätöntä potentiaalia pelaajissamme on vielä erittäin paljon ja kun fyysisen kehityksen erot tasoittuvat, hyvä harjoittelu ja sitoutuminen kehittymiseen alkavat näkyä. Tämänkin kauden kokemuksista on varmasti hyötyä tulevaisuudessa.
Kiitos Vesalle, Mikolle, Manokselle ja Timille. Samoin kiitokset Marille, ja kaikille vanhemmille kannustuksesta ja erilaisten tehtävien hoitamisesta.