Edellinen peli päättyi illalla 21.00 aikoihin ja tämä alkoi klo 13.30. Palautumisaikaa ei jäänyt liikaa. Sitä olisi tarvittu sekä henkisellä että fyysisellä puolella, sillä kun pilli vihelsi aloituksen merkiksi, me emme olleet valmiit kilpailemaan voitosta.
MaSu käytti alusta saakka koko kentän agressiivista prässiä, ja pääsi juoksemaan helppoja kuppeja aivan liikaa. 5 vs 5 tilanteissa pärjäsimme aivan mainiosti, mutta niitä oli valitettavan vähän, erityisesti alkuvaiheessa. Teimme lopulta kelvolliset 17 pistettä, mutta päästimme MaSun sadan pisteen vauhtiin.
Koko peli meni oikeastaan saman kaavan mukaan, me olimme pikkuisen pehmeitä puolustuksessa, hiukan epäröimme hyökkäyksessä ja jotenkin ajauduimme hankaliin tilanteisiin. Pienet marginaalit ratkaisevat pelin kulun tässä sarjassa, se on todettu monta kertaa. Tällä kertaa marginaalit olivat meitä vastaan ja loppulukemat eivät ole mitenkään mairittelevat.
MaSulle pitää antaa kunniaa kovasta intensiteetistä. Suunnitelmassa oli varmaankin huomioitu eilinen pelimme ja tarkoituksena oli käydä päälle kuin yleinen syyttäjä ja juosta meiltä jalat alta. Eniten hävisimme tilannekovuudessa kaikilla osa-alueilla.
Meidän pitää ottaa oppia tästä ja miettiä voisiko jokainen tehdä oman valmistautumisensa suhteen jotain eri tavoin jatkossa. Miten saada aloitteet meille ja valmius pelikovuuteen tarvittavalle tasolle?
———————————
Lopuksi summaan syyskauden lyhyesti: Se on ollut monella tavalla onnistunut.
Joukkueen yhtenäisyys on parhaimmillaan hienoa seurattavaa. Pallo kulkee vapaalle pelaajalle ja puolustuksessa apu löytää paikalle oikeaan aikaan. Pelikonseptiimme kuuluu vauhti ja korkea intensiteetti. Kun toteutamme sitä, meitä vastaan on hankalaa pelata, sillä aina löytyy uusi puolustaja tai syöttömahdollisuus vielä parempaan paikkaan. Vaihtomiehillämme on tärkeä rooli sekä energian että uusien vaihtoehtojen tuomisessa.
Yksilötasolla pelaajamme ovat kehittyneet mukavasti. Uutena valmennuksellisena elementtinä Timin pitkien miesten klinikka on selkeästi tuonut uusia liikkeitä ja tehokkuutta korin alle.
Kevätkaudesta tulee erittäin kiinnostava. Kun samanlainen halu tehdä työtä ja kehittyä jatkuu, ja auringon noustessa mieli virkistyy, olen varma että saamme nähdä paljon hienoja suorituksia. Kehitystehtävänä jokaiselle annan keskittymisen seuraavaan tilanteeseen – yksi tilanne kerrallaan.
Eteeni tuli sopivasti hajatelma zen-mestari P. Jacksonilta: “The strength of the team is each individual member. The strength of each member is the team.”