Tähän peliin oltiin omalla tavallaan valmistauduttu jo kauan. Edellinen kohtaaminen oli meiltä heikko esitys, ja nyt oli kovasti halua näyttää omaa osaamista. Edellisen viikonlopun kaksi tappiotakin antoivat varmasti lisäpotkua.
Latautuminen näkyi pelin alkupuoliskolla tahmeana pelinä, ja kun vastustaja onnistui kolmen pisteen heitoissaan lähes täydellisesti, puseroon melkein ehti tunne edellisen toistosta. Toisen neljänneksen voitimme onneksi samalla seitsemän pisteen marginaalilla, jolla hävisimme ensimmäisen. Puoliaikatilanne oli kutkuttavasti tasan 39. Hieman kaukaa haettua ehkä, mutta MuKin ykkösjoukkuetta vastaan kotikentällä tilanne oli myös tasan puolivälissä, tuolloin 36-36.
Puoliaika muutti jälleen kaiken. Kolmannella neljänneksellä kentällä oli yksi joukkue, joka halusi vimmatusti saada kaikki pallot omiin käsiinsä ja voittaa pelin. En ole katsonut tilastoja tarkkaan, mutta veikkaan että tekemämme 35 pistettä on meille eniten neljänneksen aikana. Onnistumisia tuli toki, mutta niin kuin usein, tiukka puolustus oli ratkaiseva tekijä. Saimme jälleen hyvän oppitunnin sen merkityksestä myös hyökkäyspäähän. Seuraavassa pelissä MaSua vastaan saimme toisen oppitunnin samasta asiasta.
Pelin loppuvaihe oli tärkeä siksi että opimme miten pelata selkeässä johtoasemassa ja pitää se loppuun saakka. MuKi pyrki kyllä nostamaan intensiteettiä ja pelitasoaan loppua kohti, mutta nyt se ei onnistunut.
Sarjatilanteen kannalta tämä peli piti voittaa, ja sen teimme. Voitto tuli lopulta aika selkeillä numeroilla. Varsinkin toinen puoliaika oli meiltä tasapainoinen peli, jossa määrätietoinen pelaaminen ja yhteinen sitoutuminen joukkueen pelitapaan toimivat mainiosti.