BBBL (Baltic Boys Basketball League) lopputurnaus pelattiin Moskovassa, legendaarisen CSKA:n vieraana.
Alkuennakkoluulot kääntyivät paikalle saapumisen jälkeen erittäin positiivisiksi yllätyksiksi kerta toisensa jälkeen. Turnaukseen osallistui 12 joukkuetta ja muutama joukkue oli hieman tuunannut rosteriiaan tähän finaaliturnaukseen. Meiltä reissuun lähti 11 poikaa ja harvinaista kyllä, kaikki olivat ehjinä ja terveinä, joten viime hetken poisjääntejä ei tullut.
Lensimme Moskovaan, jossa meitä oli vastassa CSKA:n entinen pelaaja ja 2006-ikäluokan coach. Hänet oli nakitettu hommaan varmaan hyvän englannin kielen taitonsa takia, olihan hän pelannut ympäri Eurooppaa ammattilaisena vuosia. Ainoa downside tai haaste reissulla olikin meidän huono venäjänkielen taito. Moni ihminen salissa ja salin ulkopuolella tuli juttelemaan, mutta englanti ei heiltä taipunut vaan asiat hoidettiin venäjäksi, puhuimme me sitä tai emme…
Saavuimme Moskovan Dynamon hotelliin torstaina illalla ja kävimme ulkoapäin ihastelemassa pelipaikkaamme, 300 metrin päässä sijainnutta Moskovan CSKA:n massiivista koripallokeskusta. Siitä paikalliseen ostoskeskukseen linjastoruokailuun, joka oli taas positiivinen yllätys. Ruoka oli kaikkien pelaajien makuun ja sitä oli riittävästi.
Perjantaina meillä oli yksi peli ja sekin vasta kello 17.45. Aamulla kävimme vähän tutustumassa halliin, heittelemässä hetken, sekä katsomassa kun Milos Teodosic veti pääareenalla henkilökohtaista heittotreeniä coachien kanssa. Samaan aikaan oli käynnissä siis Venäjän sarjan play offit ja Moskovan CSKA pelasi kotiottelut Astanaa vastaan, sekä perjantaina, että sunnuntaina. Näin ollen, käytävillä saattoi Teodosicin lisäksi törmätä Nando de Coloon, Vitaly Frizoviin ja muihin huippupelaajiin. Viktor Khryapa näkyi myös junnujen pelien katsomossa, koska hänen poikansa pelasi Moskovan CSKA:n 05-pojissa. Tinde bongasikin hänet yhdessä matsissa katsomosta ja pääsi vaihtamaan ajatuksia venäläisestä juniorikoripallosta vajaan tunnin ajan.
Mutta itse peleihin. Perjantaina oli sijoitusten kannalta turnauksen tärkein ottelu, voittaja kahdeksan parhaan joukkoon, häviäjä pelaamaan sijoista 9-12. Kuten kaikissa meidän kolmessa aiemmassa BBBL-turnauksessa, niin tässäkin vastustajan koko sekä pelin fyysisyys tulivat shokkina meille. Turnauksen ensimmäinen peli oli taas vaikeaa. Kovalla taistelulla pysyimme mukana pelissä ja kolmannen jakson lopulla nousimme pieneen johtoon. Neljännen alussa kaveri pääsi tekemään muutamaan minuuttiin 8 pinnaa ja se oli tämän vähäkorisen ottelun ratkaisu. Kupchinsky Olimp Pietarista vei pelin 31-25. Nopeasti pojat kuitenkin nollasivat ottelun tuloksen, kun pääsimme ihastelemaan CSKA:n miesten murskajaisia Astanaa vastaan.
Lauantaina vastaan tuli tähän lopputurnaukseen mukaan uutena joukkueena tullut Khimki Moskovan esikaupungeista. Seura, jossa Petteri Koponen muutaman vuoden pelasi ennen Barcelonaan siirtymistä. Vaikka olemme todella isoja pelaajia vastaan joutuneet pelaamaan aiemminkin, nyt oli vastassa meidänkin isoimpia pelaajia yli 30 kiloa ja 30 senttiä pidempi sentteri. Olimme saaneet edellisessä tappiossa palloa ilmaan liian vähän suhteessa menetyksiin, joten muutimme teemaa otteluun. Tarkoitus oli saada heittoja aikaan enemmän ja prässätä kovempaa kuin ikinä. Tämä valinta osoittautui oikeaksi ja pelasimme ehkä parhaan pelin, jota tämä 2005-ikäluokan pojat ovat koskaan pelanneet. Teimme itse ensimmäistä kertaa BBBL:ssä yli 50 pistettä (peliaika 4×7 min) ja saimme yli 20 pelitilanneheittoa enemmän aikaiseksi kuin edellisessä ottelussa. Meidän 11 pelaajasta 10 teki pisteitä ja pisteittä jäänyt piti Khimkin jätin kahdessa pisteessä.
Espoolainen ja moskovalainen sentteriosasto vierekkäin.
Seuraavaan otteluun oli pitkä väli, mutta Moskovassa emme halunneet lähteä ruuhkien takia seikkailemaan kaupungille. Kävimme hotellissa lepäämässä hetken, mutta pian pojilla oli jo kova palo päästä hölmöilemaan erilaisten ulkopallopelin muodossa sekä katsomaan muiden otteluita. Tuloksellisesti ajateltuna oli virhe olla niin aktiivisena tämä otteluiden välinen aika, mutta funny factorilla mitattuna täysin oikea ratkaisu.
Päivän toinen ottelu oli Keila KK:ta vastaan. Joukkue oli voittanut koko BBBL:ssä vain muutaman ottelun ja oli pitkälti yhden todella taitavan scoraajan varassa. Noh, junnukoripallossa päivän kunto saattaa vaihdella päivän sisällä ja tästä ottelusta tuli aika totaalinen floppi meidän osalta. Peli-ilo ja erityisesti -intensiteetti puuttui täysin. Saimme katsoa vierestä kun vastustaja pyöritti meitä miten halusi.
Pelit menivät sen verran ristiin, että meidän viimeinen ottelu Pietarilaista Admiralteyskaja mahdollisti yhdeksännen sijan Keila-tappiosta huolimatta. Pojat, toisin kuin valmentajat, olivat jo täysin unohtaneet edellisen ottelun vaikeudet ja laittoivat pystyyn taas sellaisen shown, jota oli ilo katsella. Olimme hävinneet ko. joukkueelle runkosarjassa seitsemällä pisteellä, mutta nyt veimme ottelun varmaan 25 pisteellä. Teimme taas yli 50 pinnaa ja puolet pelaajistamme heitti kolmosen sisään tässä ottelussa. Valitettavasti näistä 9-12 -sijojen peleistä ei tilastoja pidetty eivätkä tuloksetkaan päivittyneet, joten tarkka lopputulos on hieman epäselvä.
BBBL-kausi 2016-2017 oli todella hieno kokemus. Joka turnauksessa olimme eri kokoonpanoilla ja 17 pelaajaa pääsi nauttimaan tästä hauskuudesta. Meidän 19 pelistä, vain muutama oli sellaisia, jossa meidän mahdollisuudet kilpailullisesti pärjätä olivat erittäin pienet, olisimme me mitä tahansa tehneet. Tuomarilinjaa oli myös ilo katsella. Varsinkin Riigassa ja nyt Moskovassa olleet tuomarit olivat erittäin hyviä. Kovaa, siis todella kovaa sai pelata, mutta linja ja koripalloilullinen näkemys olivat hyvät. Huonoista ratkaisuista ei palkita vaikka tilanteessa pieni virhe olisikin.
Isoimmat erot muihin joukkueisiin tulivat fyysisyyden kautta, sekä ehkä myös ”tähtipelaajien” rooleissa. Melkein kaikilla joukkueilla oli vähintään yksi, joillain jopa neljä, todella kookasta pelaajaa. Useimmista joukkueista myös löytyi ”go to -guy”, joka otti viimeistään tärkeissä tilanteissa pallon itselleen ja teki korin vaikka väkisin. Toki nämä tähtipelaajat saattoivat ottaa jopa 60% joukkueen heittoyrityksistä vaikka kaikkien pelaajien piti yksi erä levätä. Me taisimme olla ainoa joukkue sarjassa, jossa jokainen turnaukseen osallistunut pelaaja pelasi yli 10 minuutin peliaikakeskiarvolla. Pelasimme turnauksen omilla pelaajilla, joka ei BBBL:ssä ole itsestäänselvyys. Mm. turnauksen voittanut Moskovan CSKA lainasi näihin peleihin kaksi aloitusviisikon pelaajaa muista seuroista. Sinänsä yllättävää, ettei 11 miljoonan suurkaupungin suuresta ja mahtavasta seurasta löydy omia pelaajia riittävästi. He kuitenkin treenaavat paljon enemmän lajia kuin meillä totuttu. Vertauksena: CSKA:n 2006 -pojat vetävät kuutena päivänä viikossa kahden tunnin lajitreenin.
Koriskausi paketissa ja kesää, sekä kesätreenejä kohden!
Teksti: Peetu Öunap, valmentaja P05