Suomen Koripalloliitto on myöntänyt kultaisen ansiomerkin Tapiolan Hongan juniorivalmentaja Markku Salmikivelle. Ansiomerkki luovutettiin Salmikivelle Hongan naisten korisliigaottelussa menneenä viikonloppuna Tapiolan liikuntahallilla.
Tapiolan Hongan juniorivalmentaja Markku Salmikivelle luovutettiin 17.10 Koripalloliiton kultainen ansiomerkki. Kyse ei kuitenkaan ole vain juniorikoripallovalmentajana saavutetuista meriiteistä, sillä Markun vaikutus suomalaiseen koripalloon ja myös Tapiolan Hongan toimintaan on kiistaton ja kunnioitusta herättävä.
Suomen Koripalloliitto ja Tapiolan Honka halusivat kiittää Markku Salmikiveä 39:stä arvokkaasta valmennusvuodesta ja 46 vuoden mittaisesta työstä suomalaisen koripallon hyväksi. Kultaisen kunniamerkin Honka – HBA ottelussa luovutti Koripalloliiton toimitusjohtaja Ari Tammivaara.
Markku Salmikiven tarina 70-luvulta tähän päivään
Salmikivi & Neva
”Olen saanut innostuksen urheiluun veren perintönä. Vaarini oli aikanaan perustamassa Hyvinkään Tahkoa ja kummisetä pelasi sen aikaisessa Veikkausliigassa. Mielenkiinto ja rohkaisu liikkumiseen sekä urheiluun on tullut kotoa. Päivittäiset pihapelit oteltiin kavereiden kanssa. Oma liikunnallinen lahjakkuuteni oli ja on edelleenkin välttävää, mutta innostus kiitettävää.”
Miksi koripallo sitten kaikkien lajien keskeltä valikoitui omaksi?
”Koripallosta tuli oma lajini kun noin 13-vuotiaana voitin luokan liikuntatunnilla ’Koriskeisari’-nimityksen. Sain ainoana poikana kaksi vaparia peräkkäin sisään.”
”Juniorina pelasin Helsingin NMKY:ssä ja osa harjoituksistamme oli jo silloin Vuorikadun Hopspitzin 8.kerroksen ainutlaatuisessa salissa. Salissa, joka on edelleen samassa käytössä. Niissä harjoituksissa meitä valmensi Raimo Ritosalmi, ei niitä hiljaisimpia tai rauhallisimpia valmentajia” Salmikivi naurahtaa.
Hongassa valmennusura alkoi 70-luvulla ja jatkuu yhä, nyt Eero Nevan aisaparina tyttöjen Green-joukkueen valmennuksessa. Neva & Salmikivi duon valmennusvuosien määrä yhteenlaskettuna on pitkälle yli seitsemänkymmentä. Nevan kanssa samoissa saleissa Salmikivi on viettänyt aikaa jo Vuorikadulta saakka.
”Ylioppilaaksi pääsyni jälkeisenä syksynä 1972 Hongan juniorivalmennuksesta vastannut Teuvo Tähtinen kysyi kiinnostustani seuran valmentajaksi ryhtymisestä. Kysyin valmentajalle asetetuista vaatimuksista. Vastaukseksi sain: Tärkeintä että olet aina paikalla. No, sen uskalsin luvata. Sain houkuteltua valmentajakaverikseni Markku ”Mörre” Raessalon ja niin alkoi valmennusura Hongassa.”
Ensimmäinen Salmikiven valmentama ikäluokka oli 1961-62 syntyneet eli siihen aikaan 10-vuotiaat pojat. Harjoituksia vedettiin Tapiolan koulun alasalissa sekä vastikään puretulla Sepon koululla.
”Pallo treeneihin haettiin Hongan toiminnanjohtajan kotoa, ellei edeltävällä vuorolla harjoitelleilla ollut jo valmiiksi käytössä seuran palloa. Harjoituksia oli kolmesti viikossa.”
Valmentajien keskuudessa yhteisöllisyys on aina ollut tärkeä osa työtä, on kyse sitten vapaaehtoisesta toiminnasta tai leipätyöstä. Niin oli vuosikymmeniä sitten ja niin on myös nyt 2020-luvulla.
”Tuolloinkin valmennusporukassa pidettiin tiiviisti yhtä Hongan valmentajien keskuudessa. Niiltä ajoilta mieleen tulee mm. Virpi Juntunen (nykyisin Leino) sekä Arto Rautiainen. Eero Neva valmensi toisia joukkueita Hongassa. Kaikki valmentajat olivat kavereita keskenään ja saatoimme viettää myös vapaa-aikaa yhdessä.”
Kuusi vuotta honkalaiseksi valmentajaksi ryhtymisen jälkeen Salmikiven opinnot olivat siinä vaiheessa, että oli aika etsiä vakituista työtä.
”Lähetin työhakemuksia. Yhdestä firmasta soitettiin ja kysymys oli: Oletko se korisvalmentaja Salmikivi? Vastasin myöntävästi, kuten myös seuraavaan kysymykseen siitä, voisinko sitten aloittaa työt jo tulevana maanantaina. Se sopi. Minut palkannut henkilö oli TUL:n koripallojaoston vetäjä, jonka valmentaman junnujoukkueen kanssa olimme joitakin kertoja otelleet. Tuosssa työpaikassa tapasin nykyisen vaimoni”
Seuraavat kaksi kautta 1978-80 Salmikivi valmensi Helsingin NMKY:ssä. Jälkimmäisellä kaudella miesten SM-sarjajoukkuetta yhdessä Henrik Dettmannin ja Eero Nevan kanssa. Siitä seuraavat kaksi ura jatkui jälleen Hongassa, tällä kertaa Kari Liimon apuvalmentajana Playhongan edustusjoukkueessa.
”Tuolloin opin koripallovalmennuksesta enemmän kuin koskaan” Salmikivi kiteyttää muistellessaan Playhongan aikoja.
Lähes neljän täyden vuosikymmenen valmennusuralle mahtuu monenlaisia muistoja. Niistä kysyttäessä siirrytään hetkeksi Espanjan auringon alle.
”Yksi mieleenpainuvimmista koriskokemuksistani on yhdessä Martti Kitusen kanssa käymämme Espanjan ja arabimaiden valmentajien 10-päiväinen seminaari Madridissa. Siellä silmät aukenivat monin eri tavoin sekä koripallon, että kansainvälisyyden osalta. Seminaarin alku oli yllättävä. Avasimme osallistujille jaetut simultaanitulkkauslaitteet todetaksemme, että neljältä kanavalta tuli espanjaa ja kahdelta arabiaa. Onneksi kaksi pääluennoitsijaa puhui kuitenkin englantia.”
”Myös Susijengin ottelut Bilbaon MM-kisoissa 2014 ja Suomessa EM-kisoissa ovat olleet unohtumattomia elämyksiä. Bilbaossa yhteisellä aamiaisella oli koossa noin 100 honkalaista, ainakin kolmesta sukupolvesta!”
1980-luvun puolivälissä Anna-Maija ja Antti Wuorenjuuri palasivat USA:sta Suomeen ja heidän harteilleen siirtyi Hongan toiminnan pyörittäminen.
”Lupasin heille rehvakkaasti, että jos he hoitavat muut seuran asiat niin minä hoidan valmentajat. Kyllähän he hoitivat! Seuraavan muutaman vuoden aikana soitin ainakin sata puhelua valmentajia haaliessani. Tällä hetkellä olen Wuorenjuurien pojanpojan Villen kanssa yhteisessä projektissa Koripalloliitolle.”
Muutama vuosi kului ilman valmennusvastuita ja Salmikiven perhe kasvoi. Oli aika saada alulle Hongan koriskoulu, jonka toiminnasta myös tätä artikkelia kirjoittava Sonja Herrala siskoineen pääsi nauttimaan heti ensimmäisinä vuosina.
”1991-92 alussa 6-vuotias poikani halusi urheiluun mukaan. Hongan jalkapallojaosto tarjosi toimintaa, mutta korispuoli vielä ei. Perustimme sitten Jarmo Leinosen ja Anssi Vanjoen kanssa Hongan ensimmäisen koriskoulun ja sen parissa menikin useita vuosia. Koriskoulun tytöt ja pojat oppivat koriksen lisäksi ainakin solmimaan kengännauhansa ja laittamaan pelipaidan housujen alle. Koriskoulu jatkui ja kun seuraavan kerran valmensimme sitä ikäluokkaa Eeron kanssa yhdessä kaudella 2012-13, pääsin toteamaan ettei oppimistavoitteet olleet juuri muuttuneet sitten ensimmäisen koriskoulun.”
Valmennuskolmikko Jarmo Leino, Markku Salmikivi ja Anssi Vanjoki.
Valmennuksen lisäksi Salmikiven koripallouralle on mahtunut monenlaisia luottamustoimia.
”Olen ollut mukana Hongan hallituksessa ja Koripalloliiton erilaisissa valiokunnissa. Kokeilin myös ’koripalloammattilaisen’ uraa liiton toiminnanjohtajana 2,5 vuoden ajan. Lopputuloksena kuitenkin se, että ymmärsin koripallon olevan parasta harrastuksena.”
Viimeisimmät kaksi kautta Salmikivi on viettänyt jälleen salissa, tyttöjen harrastajajoukkueen valmennuksessa Nevan apuna.
”Koripallo on antanut minulle perheen, työpaikan, elinikäisen harrastuksen, hyviä ystäviä sekä unohtumattomia elämyksiä. Suosittelen lämpimästi!” Salmikivi päättää.
Artikkelin kansikuva: Harri Vallila