M2D: Tapiolan Honka – LoU Basket 71-74 (48-43)

Viime vuoden miesten edustusjoukkueemme sai paikan alueellisesta II divisioonasta. Sille on tarjolla tänä kehitysjoukkueen rooli nuorten pelaajien sisään ajamisessa aikuisten sarjoihin. A-poikien SM-sarjaan verrattuna vauhti ei ole välttämättä ihan yhtä kovaa, mutta toisaalta vastassa on lähes poikkeuksetta kokeneiden aikuisten joukkueita, jotka ovat fyysiseltä kooltaan isompia ja osaavat monenlaisia temppuja, joita valmentajat eivät välttämättä juniorisarjoissa opeta pelaajille. Eteläisen alueen II divarissa pelaa myös entisiä SM- ja maajoukkuepelaajia, joita motivoi nuorten juoksuttamisen ihanuus ja mukava pukukoppielämä.

Viime sunnuntain (11.10.2015) joukkueessamme oli kaksi aikuista vahvistusta ja loput A-ikäisiä. Pelin kulku oli tiiviisti seuraava: ensin me juoksimme ja pelasimme omalla tasollamme, ja lopussa vastustajan diesel oli käynnissä ja meidän usko omaan joukkuepelikonseptiin heikkeni tiukalla hetkellä. Pieni tappio, mutta paljon oppia seuraaviin peleihin.

Ensimmäisen puoliajan epävirallisen kirjanpidon mukaan kolmosprosenttimme oli noin 74! Yhteensä 8 onnistunutta kolmen pisteen koria, kun onnistuneita kahden pisteen koreja oli vain 7. Katsomosta seurattuna pallo kulki todella hienosti mieheltä miehelle ja suurin osa heitoista nakattiin hyvästä rytmistä. Vapariviivalle päästiin myös aika mukavasti, kun puolustajan pallollisen pelaajan lähestyminen ei ollut aina ihan oppikirjasta. Nautinnollista touhua.

Toinen puoliaika alkoi jotenkin omituisella tavalla. Emme enää onnistuneet kierrättämään palloa, eikä jalanliike ollut yhtä ripeää. Toki täytyy vastustajan kunniaksi sanoa, että he tiivistivät omaa puolustuspelaamistaan merkittävästi, ja osasivat ennakoida monet avaussyöttömme, joka hankaloitti pelin käynnistämistä. Kolmannella neljänneksellä teimme lopulta kolme ensimmäistä koria kolmeen pisteen heitoilla – jotka olivat samalla viimeiset onnistuneet kolmoset. Sanoisin että merkittävin syy oli pallon liikkeen väheneminen ja samalla uskon menettäminen omaan pelikonseptiin – eli kokemuksen puute.

Viimeisellä neljänneksellä saimme hetkellisiä onnistumisia, mutta kun heitto ei enää kulkenut alkupelin malliin, hävisimme niukasti.

Tämä oli ensimmäinen M2D-peli, jonka näin tällä kaudella. Joukkueemme on varsin keltanokkainen, mutta kuten ensimmäinen puolisko osoitti, siinä on hyvää potentiaalia. Itse nautin suunnattomasti peleistä, jossa joukkueena onnistutaan viemään vastustajaa energisellä pallollisen _sekä_ pallottoman pelaajan liikkeellä ja päästään hyvää ratkaisupaikkaan. Puolustuksessa odotan joukkueelta aktiivista otetta ja tarvittavan määrän rotaatioita, eli siinäkin peliälyn kasvua kauden mittaan. Lisäksi nuorelta joukkueelta toivoisi näkevän nopeaa pallon toimittamista vastustajan korille. Uskon että sarjataso on tismalleen sopiva ja keväällä viimeistään nähdään mukava määrä voittoja.

Tilastoja: Hattula 2, Villa 7, Koivisto 7, Lindfors 6, Rahkonen 4, Halmesmäki 18, Paltemaa 15, Rantala 10, Laukkanen 2. Valmentajana E Neva. Tuomareille kiitos selkeän linjan pitämisestä läpi ottelun.

Ps. Vaikuttaa siltä, että Hongan ammattivalmentajia nähdään kauden mittaan vahvistamassa joukkuetta. Kannattaa tulla katsomaan.

Comments are closed.

TAPIOLAN HONKA