Honkahalli 10 vuotta juhlaviikko: Honkahallin arkipäivää – aikana ennen koronaa.

Monen mielikuva Honkahallista muodostuu viikonlopuista tai kiireisistä arki-illoista. Niistä hetkistä, kun kaikki kolme kenttää on täynnä junioreita pelaamassa ja vanhemmat kannustavat katsomossa. Niinä hetkinä Honkahalli onkin omimmillaan. Mutta mitä tapahtuu ihan tavallisena arkipäivänä?
Kello on 7.30 torstaiaamuna. Aurinko levittää säteitään Tapiolan urheilupuistoon. Honkahallille on juuri sytytetty valot, kun ensimmäinen päätoiminen valmentaja Lauri Järvinen on saapunut töihin ja päästänyt aamutreeneihin tulleet juniorit saliin. Kroppaa herätellään kentällä ja pian ollaan jo heittoharjoitusten parissa. Pihaan on kaartanut myös Mäxän polkupyörä. Toimistopäällikkö Terhi Pilvi saapuu hallille aina aikaisin, seuran laskutusasioita on hyvä hoitaa kun halli on vielä hiljainen.
Seuraavaksi ovesta saapuu naisten joukkueen pelaajia aamuheitolle, illalla on kotipeli. Toiminnanjohtaja Anne Eklund ja urheilutoimenjohtaja Antti Viitanen on löytäneet työpisteilleen toimistolle. Kahvia keitetään ja päivän polttavat puheenaiheet käydään läpi. Junioreiden aamutreenit on saatu päätökseen ja osa ahkerista harjoittelijoista istuu vielä kahviossa aamupalalla ennen kouluunlähtöä. Hallin ovi käy ja sisään tulee Panu Pedersen, Raimo Stefanov ja Tumppi Rahkonen, oletettavasti heidät löytää hetken päästä punttipäädystä treenaamasta Kimmo Kujansivun kanssa. Samalla ovenavauksella sisään hiippailee tuttu hitusen kumarainen hahmo. Kävelykepit kopisevat eteisen lattiaan kun ”hallimummo” istahtaa tottuneesti kahvion pöytään. Kahviossa häärivä Mäxä tietää jo mitä seuraavaksi tapahtuu ja kaataa valmiiksi varttuneelle rouvalle tilkan kahvia. Tämä rouva on vieraillut hallilla kellontarkasti moneen kertaan viikossa jo pitkään ja hänen elämäntarinansa on saaneet kuulla kaikki aamuisin hallilla työskentelevät. Kelohalot, honkalaisten kummisediksi kutsutut ikämieskoripalloilijat ovat myös saaneet nauttia aamuharjoituksensa ohessa hallimummon lauluesityksistä. Tilkka kahvia ja vohveli, niin hän jaksaa jatkaa aamureippailunsa loppuun.
Kello käy kymmentä ja nyt ovesta lappaa naisia joogamattoja kantaen. Toimiston koneelta tarkistetaan, että ilmastointilaitteet on varmasti säädetty toivottuun lämpötilaan oheisliikuntatilassa jossa on käynnistymässä työväenopiston ryhmäliikuntatunti. Aikuisliikkujien startattua tuntinsa, aloitellaan toimistopalaveria. Seuraan on liittynyt myös yhteisömanagerina toimiva Sonja Herrala. Läpi käydään ajankohtaiset asiat, tuleva kiireinen viikonloppu sekä illan naisten ottelun järjestelyt. Palaveriin kuluu toista tuntia, kun välillä yksi vastaanottaa kahvion kuormaa tai postipaketteja, toinen vastaa puhelimeen ja kolmas käy läpi pelipaita-asioita toimiston ovelle ilmestyneen joukkueenjohtajan kanssa. Niko Nyholm ja Olivia Eklund istuvat koutsien huoneeseen säätämään viikonlopun ottelusumaa jiiriin.
Seuraavat hallille saapuvat ryhmät on liikunnanopettajan ohjauksessa hallille tulevat koululaiset. Pukuhuoneet löytyvät jo rutiinilla, metelin määrä on myös tietysti vakio kun nuorista on kyse. Hallin vahtimestarit Villu ja Urmas kiipeävät kentällä korjaamaan koritelinettä, toimistolta kuuluu läppärien näppäimistöjen naputus, ammattivalmentajat vaihtavat kuulumisia keskenään ja valmistautuvat koripallon täyteiseen iltaan.
Nuorten iltapäivätreenit ovat jo käynnissä. Ville Nevan laukku lojuu kotoisasti eteisessä joten jossain päin taloa on oletettavasti mieskin. Siitä jatketaankin sitten Aapo Heinosen johdolla miesten treeneihin ja loppuilta painetaan kolmen kentän leveydellä harjoituksia yli iltayhdeksään.
Neljän jälkeen Antti on vaihtanut valmentajan rooliin lähikoulun saliin. Sonja, Mäxä ja Anne siirtyvät viereiselle hallille naisten matsia varten ja kaikki valmentajat ovat kukin tahoillaan opettamassa junnuille koriksen saloja.
Ne ihan tavalliset päivät hallilla, ne joita on jo kovasti ikävä.

Comments are closed.

TAPIOLAN HONKA