Hongan 04-pojat viettivät joulun ja uudenvuoden välipäivät Italiassa Venetsian maakunnassa, jossa joukkue osallistui jo muutaman vuosikymmenen ajan järjestettyyn Memorial Zanatta –turnaukseen. Turnaus järjestetään Andrea Zanattan muistoksi Mestren alueella, turnaus on vain 13- vuotiaiden ikäluokalle tarkoitettu. Italiassa turnaus on suosittu ja erittäin kovatasoinen, turnaukseen osallistuvat perinteisesti kaikki kovimmat italialaiset joukkueet.
Lähdimme matkaan yhdeksän pojan voimin, valmentajiksi saimme turnausta varten lainaan Lauri Järvisen 16-vuotiaiden poikien valmennuksesta sekä 14-vuotiaiden oman valmentajan Risto Lindbergin. Paikallisoppaana meillä toimi Francesco Intini, joka on ollut Hongan toiminnassa mukana Suomessa ja toimi meillä käytännön asioiden järjestäjänä paikan päällä. Francescolla on pitkä historia koripallovalmentajana Italiassa. Mukaan tuli vielä muutama innokas vanhempi ja isovanhempi.
Reissu käynnistyi tapaninpäivän aamuna, lensimme ensin Milanoon, josta matkasimme bussilla Mestreen. Sää oli sateinen ensimmäiset kolme päivää, joten maisemat jäivät katsomatta ja pojat keskittyivätkin enemmän keskinäiseen hauskanpitoon. Pitkän matkustuksen päätteeksi pääsimme iltapäivällä hotelliin.
Tapaninpäivän illalla saimme tutustua Italian pääsarjatason koripalloon, kun Italian hallitseva mestari Umana Reyer sai vastaansa Sassarin Sardiniasta. Peli oli jännittävä ratkaisun tullessa vasta jatkoajalla, mutta parasta oli huomata koripallon iso paikallinen merkitys. Halli on paikallisten mittakaavassa pieni, sisään mahtuu vain n. 3 500 katsojaa, mutta halli onkin kuulemma aina loppuunmyyty. Kannustus ja kannattajat olivat erinomaisia, pojat saivat hyvin paikallisesta koripallofiiliksestä kiinni heti alkuun!
Turnauksessa pelasimme viisi peliä neljässä päivässä, ensimmäisissä otteluissa olimme pulassa italialaisten prässätessä erittäin aggressiivisesti kolmella pelaajalla. Loppua kohden saimme hyvin prässin murrettua ja oma pelimme rullasi mainiosti. Italialaiset olivat fyysisiä sekä erittäin nopeita ja liikkuvia. Pojat saivat hyvää kokemusta peleistä ja se varmasti kantaa hedelmää myöhemmin. Yhdeksän poikaa jakoivat vastuuta tasaisesti ja jokainen sai onnistumisia ja kovaa kokemusta, sitä mitä turnauksesta lähdettiinkin hakemaan. Pojat hävisivät kaikki pelinsä, kuitenkin neljä niistä vain muutamalla pisteellä, joista jokainen olisi voinut kääntyä kumpaan suuntaan tahansa. Ainoastaan turnauksessa toiseksi tullut Azzurra Trieste voitti pojat reilummin. Pojat, valmentajat ja kannattajat olivat kaikki tyytyväisiä turnaukseen ja peleihin. Erinomaisesti järjestetty ja organisoitu, pelillisesti tasokas tapahtuma. Ainoa mitä kannattajat jäivät kaipaamaan oli kotimaan buffatarjonta turnauksissa, sellaista ei ollut millään pelipaikalla järjestettynä.
Pelit veivät suurimman osan päivästä ja niiden lisäksi tutuksi tulivat hotellimme sekä sen vieressä oleva ravintola. Ravintola osoittautui oivaksi. Koko matkalla ollut porukkamme söi siellä illallisen ja usein myös päivällisenkin lähes joka päivä. Pizza, pasta ja lasagne kaikissa muodoissaan olivat herkullisia, ei tullut pojille ikävä Keizarmezsiin ainakaan ruuan osalta…
Kaksi viimeistä päivää olivat sään puolesta erinomaisia. Pääsimme tutustumaan lähiympäristöön ja viimeisenä päivänä lauantaina teimme iltaretken Venezian saarelle. Venezia oli varmasti elämys pojille! Iltavalaistuksessa kapeat kadut ja kanaalit nähtiin Francescon johtamalla kävelykierroksella ja venekyydillä takaisin bussiasemalle mentäessä.
Uudenvuoden aattona Helsinki-Vantaalle saapui joukko erittäin iloisia poikia. Reissun aikana pojat olivat kiitettävästi kaikki yhdessä ja pitivät yhtä. Perinteisen ”Ei/Joo/Ok” –vastauksen sijaan vastaus kysymykseen oliko hauska reissu, tuli: ”Oli kyllä Ihan sikakivaa Italiassa!”. Se on paljon sanottu reissusta se!
Teksti: Riku Jokela
Hämärää meininkiä