C-Tytöt: Serbian leirin matkapäiväkirja

SUNNUNTAI 28.6.

Jouduimme heräämään kauhean aikaisin, että ehtisimme kentälle puoli viideksi. Aamulennon suuntana oli München. Kaikki olivat väsyneitä, mutta pääsimme onnellisesti perille.

Münchenissä söimme ja ostimme eväitä bussimatkalle. Parin tunnin jälkeen, kun olimme tai siis luulimme olevamme valmiita jatkolennolle, kännykkälentolippujen kanssa tuli hiukan säätöä. No asia saatiin hoidettua kuntoon.

Lentomatka oli monin puoli värikäs. Lopulta kuitenkin pääsimme Belgradiin ja pitkälle bussimatkalle.

Bussi ei ollut tilavimmasta päästä, mutta hyvällä pakkaamisella saimme kaikki tavarat ja pelaajat mahdutettua kyytiin. Ilmastointi toimi vaihtelevasti, onneksi ei ollut hillittömän kuuma. Joidenkin vatsan toiminta toi omia haittoja ilmanvaihtoon…

Matka kesti noin viitisen tuntia. Puolessa välissä pidimme vessa- ja keinumistauon.

Vihdoin pääsimme Zlatiboriin. Majoittumisen jälkeen menimme saman tien syömään ranskalaisia perunoita ja pihviä.

Ulkona satoi. Sateen loputtua kävimme vesi- ja banaaniostoksilla. Tultuamme takaisin katsoimme telkkarista naisten EM-kisojen koripallon loppuottelun Serbia-Ranska, jonka Serbia voitti. Tutustuimme samalla kolmeen serbialaiseen tyttöön.

Noin kymmenen aikaan menimme nukkumaan vaikka paikalliset pojat melusivat aika lailla.

MAANANTAI 29.6.

Me heräsimme 7:30 aikoihin ja lähdimme aamupalalle. Makkaroiden lisäksi söimme muroja.

Kävimme Harrin kanssa läpi leirin aikataulua ja olisi seuraava (tosin ilmat voisivat tehdä siihen joitakin muutoksia):

07:30 herätys
08:00 aamupala
09:00 – 10:30 tai 10:30 – 12:00 treenit
13:00 sapuska
13:30 – 14:15 siesta
15:30 välipala
16:00 – 17:30 tai 17:30 – 19:00 treenit
19:30 sapuska
21:00 pelejä
23:00 hiljaisuus

Vapaa-ajan jälkeen treenit alkoivat ulkokentällä. Aiheena oli syöttäminen. Alku sujui hiukan sekavasti, sillä emme oikein ymmärtäneet valmentajiemme englantia. Mitä pitemmälle treenit kulkivat, sitä paremmin aloimme ymmärtää. Loppuvaiheessa treenit sujuivat jo paljon paremmin.

Kävimme nopeasti banaanilla ja suihkussa, jonka jälkeen menimme syömään. Ruokana oli hassun makuista keittoa ja kanaa.

Siestalla muutama nukahti. Ennen toisia treenejä meillä oli vapaa-aikaa, jonka käytimme heittelemällä. Tutustuimme kentällä serbialaisiin tyttöihin, jotka treenaisivat seuraavat treenit kanssamme.

Treenit alkoivat 17:30 ja aiheena oli tälläkin kertaa syöttäminen. Nämä harjoitukset sujuivat heti alusta alkaen paremmin kuin edelliset.

Harjoitusten jälkeen pidimme palaverin. Harri antoi meille kotiläksyn, jossa piti opetella sanomaan ”hyvää huomenta” serbiaksi.

Ruokana oli taikinakääryleitä, joidenka sisällä oli vuohen juustoa. Jotkut tykkäsivät ja toiset eivät.

Illalla menimme katsomaan haastajien peliä ja samalla tutustuimme paikallisiin ihmisiin, joita vastaan myös pelasimme. Nukkumaan lähdimme ajoissa, sillä hiljaisuus oli 23:00.

TIISTAI 30.6.

Herätys oli kello 7:30, mutta silloin ei heti noustu. Saavuimme aamupalalle kaikki ajoissa. Istuimme neljän hengen pöydissä. Tutut murot taas maistuivat.

Treenien aloitusaika oli 9:00, mutta olimme edellisiltana saaneet tiedon, että treenit alkaisivat 10:30. Harri haki meidät huoneista, joten myöhästyimme hiukan. Valmentajamme, Vanja, kertoi syyn olleen hänen, sillä hän ei ollut kertonut tätä edellisenä päivänä. Olimme todella helpottuneita!

Treeneissä teimme paljon pallonkäsittelyä. Ne sujuivat hyvin!

Ruoka maistui urheilun jälkeen.

Siestalla osa nukahti. Siestan jälkeen lähdimme ostamaan banaaneja, vettä ja omia eväitä.

Kello 16:00 alkoivat päivän toiset harjoitukset ja ne meni taas hyvin! Treenien jälkeisessä palaverissa saimme uuden tehtävän. Nyt piti opetella sanomaan serbiaksi ”kiitos harjoituksesta”.

Ennen ruokaa letitimme toistemme tukkia. Ruoan jälkeen valmistauduimme peliin, jossa harjoitusryhmämme oli jaettu puoliksi. Alkuverryttely alkoi puoli yhdeksän. Peli oli tasainen, toinen joukkue voitti vain seitsemän pistettä.

Pelin jälkeen käytiin nopeasti suihkussa, sillä monet olivat väsyneitä. Söimme banaanit ja teimme lihashuoltoa. Pitkän päivän jälkeen uni maittoi!

KESKIVIIKKO 1.7.

Päivä alkoi 7:30 herätyksellä. Laitoimme kamat päälle ja lähdimme alas odottamaan ruokakellon soimista, jonka jälkeen saimme siirtyä pöytiimme. Kello soi ja kaikki ryntäsivät liikkeelle. Aamupalaksi oli muroja, leipää ja maksamakkaraa.

Oli hetki vapaa-aikaa, joten teimme lettejä ja hieroimme toisiamme.

Treenit alkoivat. Ne sujuivat hyvin vaikka ihan lopussa alkoi sataa. Aiheena oli tällä kertaa heittäminen.

Palaverin jälkeen suuntasimme banaanille ja suihkuun. Kun olimme peseytyneet, oli ruokailun aika. Tällä kertaa saimme jauhelihapihviä ja perunamuussia.

Ruokailusta menimme siestalle. Melkeinpä kaikki nukahti.

Vapaa-ajalla pelasimme Unoa serbialaisten poikien kanssa. Toiset olivat tiputusta ulkona. Hauskan jälkeen aloimme valmistautua treenejä varten. Teimme lettejä ja laitoimme kamat päälle. Riensimme kentälle heittelemään.

Treenit alkoivat. Aiheena oli jälleen heittäminen. Sää suosi ja kaikki sujui hyvin.

Taas suihkuun ja syömään, tällä kertaa saimme salaattia ja spagettia.

Vanja kävi huoneissamme ja ehdotti siivoamista. Näin teimme. Illemmalla jotkut katsoivat pelejä, jotkut pelasivat Unoa kerroksemme TV-kulmauksessa. Lopulta menimme nukkumaan.

TORSTAI 2.7.

Toinen heinäkuuta heräsimme 7:30 raivokkaaseen koputukseen. Rousku ja Laikku vaativat vessapaperia, koska se oli heidän huoneestaan loppu. Meiltäkin se mainasi loppua, kun kaikki sitä kävivät pyytämässä.

Aamupala oli kaikkien mieleen. Lautaselta löytyi rasvassa paistettu sokeriton munkki sekä suklaalevitettä.

Treenit alkoivat klo 9:00 polttavan kuumassa helteessä. Harjoittelun lisäksi pidimme vaparikisan. Haastajista Aino Saukko selvisi viimeisen päivän loppukilpailuun.

Lounaaksi oli Wieninleikettä ja hernemössöä. Sitten meillä oli vähän alle tunnin kestävä siesta, jolloin osa nukkui.

Lähdimme kello 15:00 ostamaan vesiä ja banaaneja. Sää oli helteinen ja ostoksemme painoivat.

Välipala oli tuttuun tapaan 15:30. Tällä kertaa saimme riisipuuroa.

Treenejä ennen oli Harrin tupatarkastus, josta onneksi kaikki pääsivät läpi.

Harjoitusten päätteeksi meillä oli kolkkikisa, jossa finaaliin pääsi Aino Köninki.

Banaanille ja suihkuun, jonka jälkeen oli taas vapaa-aikaa.

Ruokailussa oli kalaa ja perunoita. Syötyään edarit lähtivät kävelyretkelle valmentajiensa kanssa. Haastajat jäivät kämpille, koska illalla olisi peli.

Peli oli erittäin jännittävä ja lopulta Aino teki voittokorin viimesillä sekunneilla. Peli loppui kymmenen jälkeen. Valmentajamme Marija onnitteli meitä hyvästä pelistä. Kävimme suihkussa ja menimme nukkumaan.

PERJANTAI 3.7.

Aamulla lähdimme heti heräämisen jälkeen kovassa kiireessä syömään aamiaista, joka oli munakasta.

Treenit alkoivat 10:30, aiheena oli 1 vs. 1. Teimme monenlaisia harhautuksia. Viimeiset puoli tuntia pelasimme koko kentällä 5 vs. 5.

Ruuaksi oli tuhti keitto, joka oli samalla pääruoka. Kuten aina, kävimme syötyämme siestalle. Huilin jälkeen jotkut pelasivat Unoa ja jotkut pelasivat korista serbien kanssa. Välipalalla oli Nutella-kakkua.

Iltatreeneissä normaalin harjoittelun lopuksi meillä oli 3-2-1 heittokisa, jossa haastajista monet pääsivät jatkoon, mutta tällä kertaa ei ihan finaaleihin asti. Edareiden kolkkikisassa Aino pääsi taas finaaliin.

Illan treenien jälkeen kävimme normaalisti suihkussa, joka jatkui alakerrassa iltapalalla. Jokainen sai palan pizzaa.

Klo 21:00 edareilla oli peli. Tuttuun tapaan koko alue pimennettiin. Maskottisusi tuli kentälle tanssimaan valonheittimen keilaan musiikin soidessa. Sitten esiteltiin pelaajat. Meidän suomalaisten nimet lausutaan aina hassusti. Lopulta Team Jugurtti voitti 49-24 Team Burriton.

Unten mailla oltiin taas 23:00.

LAUANTAI 4.7.

Heräsimme klo 7:30 ja lähdimme aamupalalle aivan kuten joka aamu.

Treenit alkoivat yhdeksältä ja aiheena oli enimmäkseen 1 vs. 1 pelejä, joka oli samalla karsintakilpailu viimeisen päivän finaaleihin. Semifinaaliin pääsivät Olivia, Ella, Aino K ja Sade. Lopulta loppuotteluun selvisivät Aino K ja Sade. Nämä harjoitukset kestivät 45 min kauemmin kuin normaalisti.

Vanja kertoi, ettei tänään olisi toisia treenejä vaan lähtisimme iltapäivällä uimaan.

Lounaan jälkeen pakkasimme pyyhkeet, aurinkorasvat ja muuta tarvikkeet reppuihin. Varttitunnin kävelyn jälkeen olimme perillä. Harri maksoi meidät sisään. Paikka ylitti kaikki odotukset. Me olisimme saaneet ostaa altaalla jäätelöt, mutta kioski oli kiinni. Niinpä siirsimme ostoshetkemme banaaniretken yhteyteen.

Paikalliset serbit kertoivat, että vesi olisi todella kylmää, mutta meillehän se oli juuri sopivan lämpöistä.

Kahden tunnin lököttelyn ja uinnin jälkeen lähdimme ruokakauppaan ostamaan vettä, banaaneja ja omia eväitä. Emme toki myöskään unohtaneet jäätelöitämme! Lumi oli vahingossa ostanut pähkinäjäätelön vaikka hän oli allerginen pähkinöille. Eipä hätää, Harri osti jäätelön Lumilta ja Lumi sai lopulta ostettua sopivan.

Jatkoimme siis matkaa majoituspaikalle hyvällä mielellä. Meillä oli taas paljon kannettavaa ja ylämäki tuntui loputtomalta.

Illalla oli mahdollisuus lähteä Harrin johdolla shoppailemaan kylän keskustaan. Neljä jäi majapaikkaan ja muut lähtivät. Jotkut kävivät myös karusellissa.

Palattuamme monet lakkasivat kyntensä ostamillaan uusilla kynsilakoilla. Jotkut menivät vielä heittelemään. Lopulta kaikki palasivat huoneisiinsa ja menivät nukkumaan.

SUNNUNTAI 5.7

Nousimme normaalia aikaisemmin ylös aamupalalle, koska helteisen päivän takia aikatauluja oli muutettu. Aamupalalla Sade voi hiukan huonosti. Leirin lääkäri tutki hänet ja totesi, että Sateella on veren sokeri laskenut. Hänet määrättiin huoneeseen lepäämään.

Muut tytöt lähtivät treenaamaan. Treenit olivat aika rankat, sillä ulkona oli todella kuuma reilusti yli 30 astetta! Onneksi pidimme säännöllisesti vesitaukoja, muuten emme olisi jaksaneet.

Tuttu kaava jatkui harjoitusten jälkeen: suihkuun, syömään ja siestalle.

Välipalana oli muffinsseja, joita mussutimme todella tyytyväisinä. Vietimme vapaa-aikaa huoneissa.

Iltapäivän treenejä oli siirretty myöhäisemmäksi helteen takia. Ne alkoivat kello kuusi. Sade lepäsi vielä varmuuden vuoksi nämäkin harjoitukset. Treeneissä oli kolme vs. kolme pelejä. Pelit olivat aika tasaisia, mutta lopulta finaaleihin selvisivät ryhmät kaksi ja kolme.

Ruokana oli spagettia.

Illalla oli peli Suomi-Serbia. Vedimme ensimmäiset omat Honka-lämmittelyt. Aloitimme pelin hiukan hosuen ja tästä syystä ensimmäinen jakso oli epävarma. Toisella jaksolla koko joukkue paransi. Kolmannen jakson jälkeen olimme enää vain pisteen jäljessä. Viimeisellä jaksolla serbit pelasivat turbovaihteella ja voittivat lopulta kuudella pisteellä. Olimme pettyneitä peliimme, mutta näistäkin opitaan.

Päivän lopuksi kävimme pesuilla ja painuimme petiin.

MAANANTAI 6.7.

Emme olleet tienneet, että aamupalaa oli siirretty puoli tuntia aikaisemmaksi, joten heräsimme ruokakellon soittoon. Pompahdimme sängyistä ja otimme sängystä ensimmäiset vaatteet mitä silmiemme edessä näkyi. Kaikki ehtivät aamupalalle mainiosti! Söimme munkkipossua ja suklaata.

Vielä oli hetki vapaata ennen kuin lähdimme treeneihin. Aineena oli puolustus.

Treenien jälkeen oli taas vapaa-aikaa, ruokailu ja siesta.

Levättyämme suuntasimme kylän keskustaan ostamaan vettä ja banaaneja. Emme toki unohtaneet omia eväitä,

Illan treenit sujuivat toisella ryhmällä hyvin, toisella mainiosti.

Ruoka maittoi hyvin. Vatsat täysinäisinä lepäilimme huoneissamme ja valmistauduimme peliin poikia vastaan.

Aluksi peli oli tasaista, mutta toisella puoliajalla pojat ottivat ohjat käsiinsä ja peli kääntyi poikien puolelle. Johkun asvalttiheittäytyminen oli ottelun ehdoton kohokohta.

Pelin jälkeen menimme suihkuun ja nukkumaan. Uni maittoi kaikille.

TIISTAI 7.7.

Heräsimme seitsemän aikoihin, sillä aamupala alkoi jo 7:30. Aamupalalla myslipöydän ympärillä oli taas tuttuun tapaan ruuhkaa. Sen lisäksi saimme leipää makkaran kera.

Aamun treeneissä harjoittelimme hyökkäykseen lähtöjä ja pallon käsittelyä. Laikku ei pystynyt harjoittelemaan, koska hän oli kipeä. Sade joutui lopettamaan treenit kesken, koska hänelle tuli huono olo.

Treenien jälkeen oli kolme tuntia vapaa-aikaa, jonka jälkeen lähdimme kylälle. Harri ei ollut kertonut minne olimme menossa, mutta moni arvasi, että olimme menossa syömään.

Menimme lammen vieressä olevaan ravintolaan. Söimme pitsaa ja joimme limua ja muistelimme leiriä. Syötyämme Harri palkitsi ryhmämme parhaat urheilijat leirilippiksillä. Hatun saivat Aino Saukko, Aino Köninki ja Olivia Kohl. Osa jäi vielä keskustaan ostamaan tuliaisia.

Illalla oli eri kilpailujen leirifinaalit. Siellä oli monia heittokilpailuja ja erilaisia pienpelejä. Meiltä kilpailuihin pääsivät Ainot K ja S, Johku, Annika, Rousku, Olivia ja Haohao. Kisailut sujuivat hyvin ja menetystä tuli paljon.

Söimme välillä, kävimme suihkussa ja pakkasimme. Päivän päätti päättäjäiset. Päättäreissä finaaleihin päässeet saivat diplomit ja osa sai mitalit. Annoimme valmentajillemme kausijulkaisun ja Hongan viirin nimmareiden kera. Myös muille henkilökuntaan kuuluville annoimme samoja muistolahjoja.

Osaa alkoi itkettää leirin ja kavereiden jättäminen. Otimme paljon kuvia ja hyvästelimme tutuksi tulleita leirikavereita.

Huoneissa teimme vielä loput pakkailut ja iltatoimet. Sitten olikin aika alkaa nukkumaan.

KESKIVIIKKO 8.7.

Me heräsimme 7:30 ja menimme aamiaiselle kahdeksaksi. Aamiainen oli vaaleita nakkeja ja leipää. Sen jälkeen laitoimme loput kamat matkalaukkuihin ja veimme ne aulaan. Harri kävi tarkastamassa, että kaikkien huoneet olivat luovutuskunnossa ja olihan ne. Ennen kuin nousimme bussiin, hyvästelimme valmentajat, leiriläiset, doctor Bobanin, rehtorin, omistajan ja vararehtorin.

Meidän mukaan bussiin tuli kolme serbi-poikaa. Pääsimme lähtemään yhdeksän aikoihin. Ja sitten alkoi se suunnilleen viiden tunnin bussimatka 38 asteen helteessä.

Pääsimme lentokentälle suunnilleen jo yhdeltä, koska nyt ei tarvinnut pitää pissataukoa. Meidän piti odottaa puoli tuntia ennen kuin pääsimme luovuttamaan matkalaukut. Tavaroiden luovutuksen ja passintarkastuksen jälkeen menimme syömään pastaa, jonka Harri maksoi. Meillä oli ruuan jälkeen noin puolitoista tuntia aikaa kierrellä lentokentällä ja tehdä ostoksia.

Ennen portille pääsyä piti käydä turvatarkastuksessa. Portilla meille selvisi, että meidän lentokone oli myöhässä. Lento Müncheniin kesti reilun tunnin. Saavuimme Müncheniin 20 minuuttia myöhässä, joten saimme oman bussikyydin lentokentällä koneelta koneelle.

Selvisimme nopeasti passintarkastuksesta ja turvatarkastuksesta läpi, kun käytimme jotakin erikoisreittiä. Lopulta pääsimme lentokoneeseen, jossa odotimme vielä hetken, että laukkumme pakattaisiin ruumaan. Pääsimme lähtemään kohti Helsinkiä vain hiukan myöhässä.

Helsinkiin saavuimme noin yhdeltätoista. Saimme nopeasti laukkumme olivathan ne laitettu viimeiseksi sisään. Sitten vain kotiin.

Kiitos kaikille mahtavasta leiristä!

Comments are closed.

TAPIOLAN HONKA