Bronsonin ja Dillardin joululoma Lapin maisemissa: “A trip of a lifetime!”

Koronaepidemia vei Tapiolan Hongan amerikkalaisvahvistusten mahdollisuuden matkustaa käymään kotimaassaan joulutauolla. Kauden aikana ammattilaispelaajien arki keskittyy hyvin vahvasti asunnon, harjoitusten ja pelimatkojen ympärille. Aikaa muuhun ei juuri jää. Joulutauko on ollut tärkeä hengähdystauko, jolloin pelaajat tapaavat perhettään. Seuralle oli tärkeää, ettei joulutauko nyt poikkeuksellisten olosuhteidenkaan keskellä olisi pelaajille yksinäinen. Syntyi ajatus perinteisen suomalaisen Joulun järjestämisestä lumisissa maisemissa ja sitä päästiin toteuttamaan, kun Lomarengas lähti mukaan mahdollistamaan loman Levillä.

Toista kauttaan Hongan naisten korisliigajoukkuetta edustava Gabriela ”Gaby” Bronson ja ensimmäistä kertaa Suomessa pelaava Cierra ”CD” Dillard innostuivat heti mahdollisuudesta tutustua Lappiin. Google lauloi joulukuun alusta asti aktiivisesti pelaajien etsiessä tietoa siitä mihin nyt ollaan menossa. Hallilla pohdittiin porojen ja hirvien eroja, haaveiltiin revontulista ja kerättiin lainaksi talvivaatteita joukkuekavereilta. Gaby on kotoisin Wisconsinista ja CD New Yorkin osavaltiosta, kummallekaan lumi ei siis ollut uusi juttu. Pelaajia muistuteltiin kuitenkin monesti siitä, että mittari saattaa näyttää -20 astetta pohjoisessa. Se jännitti kyllä.

Lauantaina 19.12. Hongan naiset matkasivat syyskauden viimeiseen otteluunsa Kouvottarien vieraaksi. Ottelusta saatiin saaliiksi voitto ja joukkue lähti joulutauolle iloisissa tunnelmissa sarjataulukon neljäntenä. Sunnuntaina pakattiin talvikamppeet Hongan yhteisömanagerina toimivan Sonja Herralan tila-autoon. Auto lähti liikkeelle jo sunnuntaina mukanaan Herrala, kassitolkulla vaatteita ja talviurheilutarvikkeita sekä kaksi koiraa. Gaby ja CD jäivät vielä Espooseen, sillä matka Lappiin taittuisi kätevästi lentäen. Maanantaiaamulle tehtiin treffit Rovaniemen lentokentälle, josta ajettiin yhdessä pari tuntia Leville. Matkalla takapenkillä otettiin lepoa ja etupenkillä bongailtiin poroja, ihmetellen Porokello-appia joka ilmoittaa puhelimeen sarvekkaista ystävistä tiellä.

Viimeinen suora ennen saapumista kohteeseen. Kyltti toivottaa tervetulleeksi Leville ja edessä siintää tunturi. ”THIS LOOKS AMAZING!” Autossa alkaa huuto yhteen ääneen kun valkoisen maiseman keskeltä alkaa näkyä rinteitä, järveä, lumikelkkoja ja pian myös Levin keskustan valot. Ikkunat avataan, jotta ensitunnelmat saadaan tallennettua puhelimeen kuvina ja videoina. Käy selväksi, että ahkerasta googlailusta huolimatta ei ihan tiedetty mitä odottaa – kuulemma ei ainakaan mitään näin upeaa. Ihastelu ei vähene auton kaartaessa kohti Välirakkaa lumella kuorrutettujen kelomökkien ohi. Punasävyisen paritalomökin pihaan päästyä, autosta purkautuu iloisia amerikkalaisia ja energisiä saksalaisia (koiria). Lumisota ja lisää kuvia. Hirsimökinpuolikkaasta löytyi kaikki mitä kaivattiinkin: lämmintä tunnelmaa, takka ja sauna nyt ensimmäisenä. Tavarat pikaisesti autosta sisälle ja takaisin liikkeelle. Ensin koirat hoitopaikkaansa ja sitten hakemaan viereiseltä Kittilän lentokentältä vielä kaksi matkalaista. Gabyn kihlattu Sam Logic sekä läheinen ystävä Amanda Cahill pelaavat ammatikseen koripalloa Luxemburgissa. Jos on ollut haasteita saada sarjoja pelattua Suomessa, niin Keski-Euroopassa tilanne on ollut vielä huomattavasti pahempi. Lähes kaikki sarjat on olleet keskeytettynä ja riski on olemassa, ettei niitä saada pelattua lainkaan. Samin ja Amandan edustamassa BBC Résidence Walferdangessa on toistaiseksi tauolla kaikki, harjoittelusta lähtien. Kaksikko matkusti USA:n sijasta viettämään joulua Suomeen ja liittyi seurueeseen omaehtoisen karanteenin sekä kolmen negatiivisen koronatestin jälkeen.

Ensimmäinen ilta vietettiin takkatulen lämmöstä, ruuasta ja tietysti saunasta nauttien. Suurinta hämmennystä aiheutti kaamos. Miten voi olla, ettei aurinko nouse ollenkaan ja maaginen ”valoisa” aika kestää korkeintaan toista tuntia päivässä?

Seuraavasta päivästä muotoutui ensimmäinen aktiivipäivä. Välineet aamun lumikenkäretkeen haettiin Lomarenkaan tytäryhtiö Villi Pohjolalta, joka järjestää alueella monenlaisia retkiä lumikenkäilystä moottorikelkkailuun. Suunta otettiin kohti gondolihissiä, joka kuljetti retkueen koirineen tunturin huipulle. Tarkoitus oli käydä vilkaisemassa Joulupukin mökkiä rinteessä, mutta läpipäästämätön sumu esti aikeet. Sen sijaan kierreltiin katsomassa tunturin laella rinteitä ja tykkylunta. Lumikenkäily todettiin mainioksi tavaksi liikkua, jopa rinteiden vieriä kulkeminen ylös ja alas onnistui koripalloilijoilta vaivatta. Ulkoilun jälkeen mökillä kokattu lounas ja lepotauko teki hyvää. Kun akut oli ladattu, pakattiin mökin varastosta mukaan kasa pulkkia sekä ystäviltä lainatut lumilaudat. Gabyn ja CD:n kokemus lumilautailusta oli pyöreä nolla. Iltaan mennessä kokonaan hiljentynyt lastenrinne sopi aloittelijoille enemmän kuin hyvin. Jalkapatikalla ylös ja Sonjan opastuksella laudat kiinni. Lyhyt oppimäärä lautailun saloihin ja mäkeä alas.

”Lumilautailu näytti helpolta, kun käytiin katsomassa isoja rinteitä. Ne oli niin korkeita, ettei pilvisellä säällä nähty edes huippuja. Onneksi löytyi meille sopiva pikkulasten mäki harjoittelua varten. Lumilautailu oli todella vaikeaa. Oma tasapainoni ei ole kovin hyvä ja kun jalkoihin kiinnitettiin lauta, voin kertoa että meno oli aika kamalan näköistä. Olisi hienoa oppia lisää ja vähän jopa harmittaa etten ole kokeillut lautailua nuorempana” 27-vuotias Bronson kertaa.

Pulkkamäki oli tutumpaa touhua ja siinä saatiinkin kokea huomattavasti enemmän vauhdin hurmaa kuin lautaillessa. Melkoisen vauhdikas oli kyllä koko päivä. Mökille palasi iloinen mutta uupunut porukka jolle iltapala, korttipelit sekä sauna maistuivat jälleen. Haaste oli heitetty myös lumessa pyörimisestä saunan yhteydessä ja kiljunnan säestyksellä sekin hulluttelu suoritettiin kuin suomalaiset ikään.

Aatonaattona mökissä herättiin aikaisin – kuka nyt Lappiin asti nukkumaan tulisi? Ryhmän paikallisoppaana toiminut Heli Herrala oli vinkannut mahdollisuudesta kokeilla lumipyöräilyä. Heti aamupäivällä päästiinkin solmimaan uusia tuttavuuksia tapaamalla Peak Laplandin porukkaa, jotka hoitivat koko porukalle sähköavusteiset pyörät alle. Pienen opastuksen jälkeen lähdettiin liikkeelle. Fatbiket kulkivat upeasti lumessa ja Immeljärveä kiertäessä saatiin jo harjoitella ylämäkeen polkemista pienellä avustuksella. Kierroksella käytiin myös vilkaisemassa rantasaunaa ja avantoa. Suomalaisille niin normaali asia kuin jäällä kävely oli amerikkalaisille täysin absurdi ajatus. Hiipien uskaltauduttiin kuitenkin kurkkimaan reikää jäässä, jonne olisi illalla ollut mahdollisuus pulahtaa. Siihen haluttiin kuitenkin vetää raja. Kokeilunhalua riittää, mutta jääkylmä avanto – no way!

Avannon ihmettelyn jälkeen vuorossa oli pyöräretken haasteosuus. Edessä Levi-tunturi ja tunturinlaella odottamassa Ravintola Tuikun lounas. Ensin pitäisi vaan polkea ylös. Ammattiurheilijoille tuskin temppu eikä mikään, mutta matkanjohtajana toimineelle toimistotyöntekijä Herralalle ajatus aiheutti naurua ja epäuskoa omaan jaksamiseen. Jenkkinelikko tsemppasi takana ja jalkalihakset laitettiin töihin. Lumisen mäen jyrkissä kohdissa nostettiin sähkön tehoa ja vain yhden juomatauon ja maisemien ihastelun jälkeen saavuttiin punaposkisina kohteeseen. Kaikki selvisivät ylös ongelmitta! Tuikussa oli hyvin tilaa kaikille ja lounas maistui erinomaiselta urheilusuorituksen jälkeen. Näköalapaikoilla käytiin ottamassa kuvia siitä miltä pilven sisällä seisominen näyttää. Valkoiselta, todella valkoiselta. Kirkkaalla kelillä samasta kohdasta näkyy mieletön maisema tuntureineen ja kauas. Kruisailu takaisin ja kohti mökkiä. Toimistotyöntekijän urheilukello näytti tässä vaiheessa 200% aktiivisuutta päivää kohden. Villasukat jalkaan ja korttipelien ääreen illaksi.

”En voinut uskoa millaisia maisemia jo näiden ensimmäisten päivien aikana näin. Se kaikki luminen kauneus, hiljaisuus, puut ja tunturit. Välillä tuntui kuin olisin ollut hahmo piirretyssä elokuvassa. Breathtaking!” Dillard kuvaili ihmeissään.

Jouluaattona matkanjohtaja heräsi normaaliakin aikaisemmin. Ennalta oli sovittu, että tämä on se päivä kun ruokailut hoidetaan suomalaisten perinteiden mukaan. Keittiössä valmistui tietysti aamiaiseksi riisipuuroa, joka sai suuret kehut kaikilta amerikkalaisilta. Puurokattilan tyhjennyttyä toppavaatetta päälle ja Villi Pohjolan toimipisteelle varustautumaan aattoretkeen moottorikelkoilla. Päälle saatiin lisäkerrokset vaatetta ja lähdettiin tutustumaan oppaan kanssa kelkkojen toimintaan. Matkaa lähdettiin taittamaan yhden ajaessa ja toisen istuessa kyydissä. Etukäteen isoimman jännityksen aiheutti tieto siitä että nyt ylitettäisiin jäätyneitä järviä. Aamupäivä kaamoksessa oli vielä melkoisen pimeä, mutta kahden tunnin retken aikana nähtiin myös ihania pastellinsävyjä taivaalla kelkkojen kiitäessä lumisissa maisemissa. Kiitos meidän opas Miika - jokainen (todella moni) kysytty kysymys sai retken aikana vastauksen!

”Moottorikelkkojen kokeilu oli varmaan suosikkiaktiviteettini. Ajeltiin läpi erilaisien maastojen ja nähtiin maisemat eri perspektiivistä. Awesome! Ennalta en ymmärtänyt että moottorikelkkailukin on urheilua. Piti todella käyttää koko kroppaa kelkan ohjaamiseen ja käännöksiin. Parasta oli kun meidän opas kertoi kelkkailusta tauoilla, kuinka niillä kisataan nopeudessa ja hypyissä sekä ajetaan jopa veden päällä. Omat taidot ei kyllä riitä mihinkään niistä vielä tällä kokemuksella” CD nauroi.

Puhelimista löytyi retken jälkeen miljoona kuvaa ja videota, joita ihmeteltiin Korkeaniemen laavulla jonne käveltiin paistamaan makkaraa lounaaksi kelkkailun jälkeen. Myöhemmin illalla kalaruuat, kinkku ja laatikot tekivät kauppansa mökille katetussa Joulupöydässä kynttilänvalossa. Yllättävää oli, että lanttulaatikko keräsi suurimman suosion. Tiedätkö muuten mikä lanttu on englanniksi?

Viimeinen kokonainen päivä kului rauhallisemmissa tunnelmissa. Viimepäivien aikana kotina toiminutta mökkiä esiteltiin videopuheluiden välityksellä amerikkalaisille sukulaisille ja ystäville. Päiväkahvilla käytiin Sammun tuvalla moikkaamassa poroja ja ajeltiin vielä katselemaan maisemia korkeammalta, kun pilviverho tuntureissa rakoili ensimmäistä kertaa matkan aikana. Tulipa koettua sellaistakin suomalaista perushuttua kuin auton kaivaminen ylös lumipenkasta. Hieman meinasi olla eräässä mutkassa liukasta. Läpi illan rampattiin pihalla vahtivuoroissa, josko oltaisiin nähty revontulia. Se jäi kuitenkin vielä haaveeksi.

Lauantai 26.12. oli kotiinlähtöpäivä. Mökin avaimet luovutettiin takaisin Lomarenkaalle vuolaiden kiitosten saattelemana. Pakkanen oli kiristynyt yli kahteenkymmeneen. Makkaranpaisto ja kodan tunnelma oli jäänyt monen mieleen, joten ajeltiin vielä naapuriin Ylläkselle pienelle pakkasulkoilulle. Kuukkeleita ei kodan luota löydetty, mutta hyvin oli oppineet hömötiaisetkin tavoille. Makkarankuoria haettiin kädestä nuotion äärestä.

Vielä visiitti matkamuistomyymälään Levillä ja lentokentän kautta kohti kotia. Mökkiloma oli ensimmäinen molemmille honkalaisvahvistuksille. Mitä reissusta jäi päällimmäisenä mieleen?

“Kaikki oli itselleni todella uutta. Yleensä lomaksi valikoituu paikka jossain lämpimässä, mutta nyt voin todella suositella talvilomaa Lappiin myös. Kokemus oli mieletön. On niin monta tahoa, joita haluan kiittää tästä kaikesta. Ensin kiitos Lomarenkaalle, joka teki tämän kaiken mahdolliseksi. Seuraavaksi haluan kiittää Heliä, joka neuvoi meille parhaat jutut Levillä ja ohjasi meitä kokeilemaan kaikkea. Suosikkiaktiviteettini matkan aikana oli varmasti pyöräily tunturiin, siitä kiitos Peak Lapland ja Ravintola Tuikku. Viimeiseksi kiitos Sonjalle joka oli paras mahdollinen matkanjohtaja, kokki, kuljettaja, koordinaattori ja joka kesti meitä amerikkalaisia koko viiden päivän ajan!” Gaby kiittelee.

CD yhtyy kiitoksiin: ”Tunnen itseni niin onnekkaaksi juuri nyt. En ole koskaan aiemmin mökkeillyt. Viimeiset kymmenen vuotta olen lähinnä pelannut koripalloa läpi vuoden. Joulutauko on monesti ollut vain kolmen päivän mittainen, jolloin olen yrittänyt päästä nauttimaan lempivuodenajastani talvesta. Vaikka olen tottunut lumeen en ollut koskaan kokeillut mitään talviurheilulajeista, joita Levillä kokeilimme. A trip of a lifetime!”

”Haluan kiittää jokaista, joka oli mukana tekemässä tämän loman meille mahdolliseksi. Tulen Rochesterista New Yorkista ja jonain päivänä istun vielä kertomassa tuleville lapsilleni minne kaikkialle koripallo on minua kuljettanut, että yhtenä jouluna pyöräilin lumessa ylös tunturiin maailman huipulle ja ajoin moottorikelkalla Suomen Lapissa.”

Lomarenkaan valikoimasta löytyy 3900 lomamökkiä, huvilaa ja huoneistoa ympäri Suomen!
Tutustu: www.lomarengas.fi

Comments are closed.

TAPIOLAN HONKA