Matkakertomus EGBL-turnauksesta Riikasta 5.-8.11.15
B-tyttöjen 01-joukkueen toisen vuoden EGBL (European Girls Basketball League) -urakka alkoi marraskuun alkupuolella Riikassa järjestetyssä turnauksessa. Turnausjoukkueet on tänä vuonna jaettu kahteen divisioonaan, jotta jokainen joukkue saisi pelata paremmin omalle tasolleen sopivia otteluita. Hongan tyttöjen joukkue pelaa ykkösdivisioonassa, jossa joukkueiden taso on korkea.
Torstai 5.11.
Matkalle lähdettiin torstai-iltapäivänä. Koska joukkue on jo tottunut turnausreissaaja, sujui matka pääsääntöisesti suunnitelmien mukaan. Suunnitelmiin ei tosin kuulunut pudottaa kännykkää vessanpönttöön Helsinki-Vantaan lentoasemalla, mutta tästäkin varmaan otettiin opiksi, ja seuraavalla kerralla känny seuraa omistajaansa kuivana ja toimivana koko turnauksen ajan kotiin asti.
Perillä Riikassa iltapäivän ohjelmaan kuului majapaikkaan kotoutuminen, rentoutuminen ja voimien kerääminen seuraavan aamun ottelua varten. Majapaikkana toimi pieni hotelli Riikan laitamilla. Kaksitoista tyttöä jakautui yhden huoneiston kolmeen pieneen huoneeseen, joten tunnelma oli varsin tiivis. Huoneistossa oli yksi vessa kahdelletoista tytölle; sen käyttöaste oli kuulemma melko korkea. Suihkussa tytöt onneksi pääsivät käymään pelihallilla. Valmentajilla oli illaksi ohjelmaa:”Susa ja Olivia keksi meille kivan leikin, jossa jokainen kirjoitti lapulle jonkun tunnetun henkilön nimen, sitten jokaiselle laitettiin lappu otsaan niin ettei kyseinen henkilö nähnyt sitä. Sen jälkeen menimme piiriin, jossa kyseltiin oikean puoleiselta kysymyksiä, joihin pystyi vastaamaan kyllä tai ei.” Arvattavia tunnettuja henkilöitä olivat muun muassa Mikki Hiiri, Päivi Räsänen, Anne Eklund ja Harri Jokela.
Perjantai 6.11.
Hongan ensimmäinen peli oli perjantaiaamuna yhdeksältä. Hotellilta oli reilun vartin kävelymatka pelipaikalle – ellei sitten eksynyt:
”Ennen ensimmäistä peliä haahuilimme 45 min. etsien pelipaikkaamme. Kävimme mm. toisella hallilla, jossa ehdimme pukea kamat päälle kunnes joku mummo tuli sanomaan meille latviaksi jotain ja kukaan ei ymmärtänyt mitään. Sitten tajusimme, että olimme väärällä hallilla joten päädyimme etsimään uudestaan, päädyimme seuraavaksi uimahalliin, jonka jälkeen vasta oikealle hallille.”
Ensimmäisessä ottelussa oli vastassa edellisen vuoden EGBL-voittaja Prinemanie (SDJSOR Nr.7) Valko-Venäjältä Hrodnan kaupungista. Hongan tytöt olivat tällöin hävinneet valkovenäläisille finaalissa parisenkymmentä pistettä, joten turnauksen ensiottelu oli monella tapaa haastava ja jännittävä. Tämä näkyi selvästi. Honkalaiset aloittivat pelin pahasti haparoiden; ratkaisuja ei uskallettu tehdä edes hyvistä paikoista ja kun vähitellen uskallusta tuli lisää, jäivät ratkaisuyritykset viimeistelyä vaille. Arastelua ei myöskään hälventänyt vastustajien iso koko. Itseluottamus kuitenkin kasvoi pikku hiljaa ottelun edetessä. Kolmannelle jaksolle lähdettiin kymmenisen pisteen tappioasemasta. Ottelun edetessä honkalaisten vahvuudeksi nousi kova puolustus, ja hyökkäyspäässäkin onnistumiset lisääntyivät. Kova kiri ei kuitenkaan riittänyt loppuun asti, vaan päätössummerin soidessa lukemat olivat 64-60 vastustajille. Niukka häviö koko ajan parantuneella pelillä oli kuitenkin hyvä aloitus turnaukselle, ja iltapäivän peliin lähdettiin jo luottavaisemmin mielin.
Toinen peli oli venäläistä BS Nevskayaa vastaan. Ottelu pietarilaisia vastaan alkoi tasaisesti, mutta jo melko pian Honka sai muutaman pisteen etumatkan, joka säilyi pitkään. Valmentaja piti huolta siitä, että tytöt muistivat levaripelissä sulkea, ja tulostakin alkoi sitä myöten näkyä. Hongan tytöt ottivat pelin haltuun viimeisellä neljänneksellä, ja ottelutulos oli lopulta meille selkeä 41-58. Päivän tähtihetki oli ”voitetun ja hyvin pelatun pelin jälkeinen fiilis”.
Turnausruokailu on oiva mahdollisuus tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin. Parhaimmillaan se on positiivinen elämys, mutta joskus voi kotiaterioita tulla ikävä. ”Päivälliseksi saimme kolme lettua mansikkahillolla. Se ei ollut kovin täyttävää ja siitä tuli monelle huono olo.”
Lauantai 7.11.
Kolmannessa matsissa lauantaiaamuna parketille astui vastustajaksi paikallinen TTP Riga. Ottelussa intensiteetti vaihtui vuoristoratamaisesti erästä toiseen. Ensimmäinen erä päättyi tasalukemiin 10-10. Valmentajan vaatimus ”kovuutta kehiin” herätti tytöt, ja toisella jaksolla olikin aivan toisen tasoinen honkalaisjoukkue; lukemat meille 13-25. Kolmannesta erästä puuttui vauhtia, mutta neljännessä erässä saatiin sitten selkeä 34-53 voitto.
Turnauksessa tyttöjen neljänneksi vastustajaksi saatiin SDJSOR 1 Samarasta Venäjältä. Honka aloitti ottelu aktiivisella puolustuksella, mutta tuloksena oli joukkuevirheiden täyttyminen jo alkuminuuttien jälkeen. Siitä huolimatta tytöt olivat koko ajan hienoisessa johdossa. Kumpikaan valmentaja ei ollut tyytyväinen omiensa suoritukseen, sillä erolla, että venäläisvalmentajan ojennukset kuuluivat koko salille, kun taasen suomalainen kollega puhutteli tiukasti vain pelaajiaan. Levareissa ei sulkemisesta harrastettu, vaan korin alla hypeltiin miten sattui, eikä puolustuksessa ei puhuttu tarpeeksi. Aikalisien puhutteluista huolimatta molemmin puolinen sähellys jatkui. Jännitysnäytelmää kesti pelin loppuminuutille saakka. Silloin vastustaja alkoi rikkoa aktiivisesti joukkuevirheiden ollessa jo täynnä, ja onnistuneiden vapaaheittojen siivittämänä honkalaiset kaappasivat 46-56 voiton.
Koska huono olo ja nälkä ei ole kovin ideaali aterian jälkeinen olotila, päättivät valmentajat lähteä tyttöjen kanssa ulos syömään vanhaan kaupunkiin. Päivällispaikaksi valittiin kannustusjoukkojen jo hyväksi katsoma pizzeria, jossa tytöt pääsivät omaan loosiin. Jotta palvelu sujuisi sutjakkaammin, oli pizzat tilattu etukäteen. Yhdellä tytöistä oli niin kova nälkä, että hän otti tarjoilijalta ensimmäisen pizzan, mitä tarjottiin ja söi sen hyvällä ruokahalulla. Vähän ajan kuluttua sitten ihmeteltiin, että missä Susa-valkun pizza oikein viipyi… No, nopeat syövät hitaat, kertoo sanontakin. Sen verran kova nälkä muillakin tytöillä oli, että isot pizzat eivät riittäneet, vaan niitä tilattiin vielä puoli tusinaa lisää. Tunnin odottelun lomassa tytöt pelasivat pimeässä käsimurhaajaa ja otettiinpa siinä pienet nokosetkin. Turnauselämä vaatii veronsa.
Sunnuntai 8.11.
Turnauksen viimeisen päivän ainoan pelin vastus tuli Ruotsista, Tukholmasta. Skuru IK oli hävinnyt kolme neljästä pelistään, joten hirveitä paineita ei tytöillä alussa ollut. Ottelusta tuli kuitenkin haastavampi kuin ajateltiin. Ruotsalaiset näyttivät alusta alkaen, miten liikkuvaa korista pelataan ja miten kentällä juostaan. Vastustaja pujotteli alussa helpolla honkalaisten puolustuksen läpi ja kun levareissa ei sulkeminen ollut automaattista, saivat tukholmalaiset pujottelun jälkeen pussitettua vielä ohi menneet nostonsa koriin. Välillä näytti jo siltä, että vastustaja karkaisi reiluun voittoon, mutta kolmannella neljänneksellä tytöt heräsivät. Myös muutoin varsin vaisuina näyttäytyneet kannustusjoukot havahtuivat tilanteeseen ja aloittivat kovaäänisen kannustuksen. Valmentajakin ripitti kunnolla: ”Jokaiseen palloon mennään, vaikka dyykkaamalla. Ne letit kerätään sitten lattialta jälkeenpäin pois!” Toista häviötä ei enää haluttu, joten peliin tuli täysin eri intensiteetti ja ilme. Trilleriottelua ei tästä ihan loppumetreille saatu; voitto tuli lopulta kuuden pisteen erolla 36-42.
Iloinen coach Susa Vartiainen.
Viiden pelatun ottelun jälkeen turnaus oli enää loppuseremoniaa vailla. Tytöt tulivat paikalle hiukan myöhässä, muiden joukkueiden ollessa jo odottamassa kentälle siirtymistä. Hajanainen joukko honkalaisia nollaykköstyttöjä hämmästyi todella paljon, kun heidät ohjattiin pikaisesti kentälle keskelle, voittajien paikalle. Kukaan ei ollut arvannut, että koko turnauksesta jäisi voitto käteen, oltiinhan ensimmäinen matsi hävitty. Vaikka tiedossa oli, että Prinemanie oli sekin hävinnyt yhden ottelun, ajateltiin, että voiton ratkaisu olisi keskinäisessä ottelussa. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Hongan tyttöjen voiton ratkaisi kaikkien otteluiden koriero, ja näin pokaali päätyi Espooseen.
Seremoniassa Hongan voittopokaalin vastaanotti iloisena kapteeni (ja joukon kuopus) Alexandra Ailus. Tämän jälkeen jokainen sai tummanpunavalkeassa nauhassa roikkuvan kultaisena kimaltelevan mitalin kaulaansa. Joukkueen parhaan pelaajan pokaalin pokkasi Mirva Karvinen, turnauksen All Stars –viisikkoon valittiin Alexandra Ailus ja turnauksen MVP:ksi Noora Markkanen. Kirsikkana kakun päällä turnauksen parhaaksi valmentajaksi valittiin Susa Vartiainen. Hyvä Honka!
Seuraava tyttöjen turnaus tammikuun puolessa välissä on jälleen Latviassa, tällä kertaa Salduksen pikkukaupungissa. Vastassa muun muassa kovaakin kovempi tanskalainen BC Åbyhoj. Jännitysnäytelmä jatkukoon!
Teksti: Marita Karvinen
Kommentit: 01-tytöt ja Susa Vartiainen
