B-tytöt 01 EGBL: “More smile, Honka! You are first!”

Nollaykköstyttöjen matkakertomusta toiseen EGBL-osaturnaukseen Latvian Salduksessa ei kannata aloittaa piilottelemalla lopputulosta viimeisille riveille, koska turnauksesta ei saisi jännitysnäytelmää tekemälläkään: voitto tuli suhteellisen helposti. Näköjään sanonta ”voittajan on helppo hymyillä” ei silti aina pidä paikkaansa, sillä otsikon kehotuksella ”more smile” EGBL:n edustaja Edgars Zanders joutui kutsumaan honkatyttöjä iloitsemaan turnausvoitosta. Tytöt kun seisoivat loppuseremoniassa vakavina ja jännittyneinä odottaen mitalien jakoa. Hienoisia hymyjä sen jälkeen irtosikin, mutta vasta kuvakseen saatiin kaikilta pelaajilta ilo esille ikuistettavaksi.

 

Voittokuva1

Paras voittoposeeraus.

Matka voittoon oli pelillisesti melko vaivaton, tiukkoja tilanteita ei parketilla pahemmin nähty. Eikä muitakaan mutkia matkaan tullut, ellei lasketa sitä, että juuri ennen turnausta kolme pelaajaa joutui jäämään pois sairastumisen vuoksi. Onneksi yksi pelaaja saatiin viime hetkellä tilalle, ja matkaan lähti kymmenen tyttöä tavallisen kahdentoista sijaan. Kannustusjoukko koostui kolmesta, tarvittaessa kovaäänisestä äidistä.

Torstai 14.1.

Matkapäivänä juuri ennen lähtöä kentälle sydämentykytyksiä tosin syntyi, kun yksi pelipaita oli hukassa. ”Rebe aloitti pakkaamisen viime tingassa, n. 11.30. Kaikki muu oli pakattuna puoli tuntia ennen lähtöä, paitsi koriskassi. Vihreä pelipaita ei löytynyt mistään ja pian Rebe huomasi sen jääneen edelliselle pelipaikalle. Siinä sitten iski pieni paniikki ja jengin WhatsApp-keskustelu täyttyi Reben avunpyynnöistä ja spämmäilystä. Ainoa vaihtoehto oli siis nyt lähteä kiitämään ’honkahallille’. Annelle soitettiin jo etukäteen, joten hän oli etsinyt jo uudet pelipaidat. Tässä suuressa hässäkässä eväät pääsi kuitenkin unohtumaan. Tästä opimme, että pakkaaminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.” tytöt kertovat. Onneksi tämäkin autollinen tyttöjä pääsi lentokentälle ja matkaan ajoissa.

Majapaikka2

Tyttöjen majapaikka.

Reilun tunnin lennon jälkeen saavuttiin Riikaan, josta matka jatkui pikkubussilla ahtaasti matkatavaroiden keskellä Saldukseen. Matka läpi lumisen ja pimeän maaseudun kesti puolitoista tuntia. Perille saavuttua oli jo ilta, ja majapaikkana toiminut paikallisen oppilaitoksen asuntola vaikutti melko kolkolta ja vaatimattomalta. Tytöt jakautuivat kahteen soluhuoneistoon. Huoltojoukot kävivät ostamassa ruokaa tytöille, jotta nälästä ei tarvitsisi kenenkään kärsiä. Jääkaapin puuttuminen ei ollut ongelma, kun kekseliäisyys otettiin käyttöön: jugurttijuomat ja muut kylmätavarat laitettiin kassiin, kassi ikkunankahvaan kiinni, kassin keikautettiin ikkunan ulkopuolelle ja ikkuna taas visusti kiinni. Tammikuisissa olosuhteissa ei tosin saatu jääkaappilämpötilaa käyttöön, vaan ulkoilma tarjosi vain pakastinta. Frozen yogurt –juomaa saatiin siis tilaamattakin.

 

Perjantai 15.1.

Aamulla herättiin lumiseen ja valoisaan päivään. Asuntola näytti jo mukavammalta, ja lämpöä ja rauhaa riitti. Aamupala oli heppoinen, mutta eväiden avulla pärjättiin ensimmäisen ottelun jälkeiseen lounaaseen.

Tytöt aloittivat turnauksen pelaamalla riikalaista BS Rigas 3. BJSS-joukkuetta vastaan keskipäivällä. Tästä oli tuleva ainoa ottelu, jossa jännitystä oli edes nimeksi. Tyttöjen peli alkoi tahmeasti. Heitot eivät uponneet ja levareita ei saatu, juuri päinvastoin kuin vastustajilla. Ensimmäisen erä viimeiselle sekunnille BJSS johti 18-9. Viime sekunnin haamuheitto lähes puolesta kentästä pelasti tilannetta hiukan, erätauolle lähdettiin siis hiukan lempeämmistä lukemista 18-12. ”Tässä erässä ei ollut muuta hyvää kuin viimeinen heitto”, tokaisi tuohtunut valmentaja tytöille. Toisessa erässä peli alkoi jo kulkea paremmin, ja kolmannessa erässä valmentajalta irtosi jo kehuja: ”Erinomaista peliä!”. Viimeisessä erässä sitten otettiin kunnolla kaulaa, ja ottelu päättyi selkein lukemin 44-70. Voittoputki oli avattu.

Pelitilannekuva3

Kuviot kunnossa riikalaisia vastaan. Photocredit: Saldus Sporta Skola

Ruokalassa

Joukkue nauttimassa latvialaisen keittiön herkkuja.

”Ensimmäisen pelin jälkeen oli lounaan vuoro. Ruokana oli perunaa ja kanaa, joka oli mielestämme hyvää. Vatsamme eivät kuitenkaan vielä täyttyneet, joten lähdimme hakemaan lisää. Odotimme tiskillä jonkin aikaa ja huomasimme, että yksi keittiön tädeistä hymyili meille. Ajattelimme siis saavamme lisää ruokaa. Sen jälkeen toinen keittiön tädeistä tuli kuitenkin pudistamaan päätään ja antamaan vihaisen katseen. Emme siis saaneetkaan lisää ja jouduimme täyttämään vatsamme omilla eväillä.” tytöt ihmettelivät ruokailun jälkeen. Tämä jäi onneksi viimeiseksi kerraksi, kun aterioinnin jälkeen jäi nälkä, sillä vaikka lisää ruokaa ei ikinä saanutkaan, suurensi keittiöväki annoskokoja seuraaville ruokailuille.

 

Lounaan jälkeen oli avajaisseremonian vuoro. Lyhyessä puheessa EGBL:n edustaja totesi organisaationsa olevan ylpeä siitä, että ensimmäistä kertaa viidentoista vuoden aikana osaturnauksessa on läsnä kuusi pohjoismaalaista joukkuetta; kaksi sekä Suomesta, Ruotsista että Tanskasta. Pitkien juhlapuheiden sijaan saatiin nauttia – Zandersin mukaan – ”seuraavan sukupolven cheerleader” Little Panthers –ryhmän valloittavasta esityksestä. Seremonian lopussa kaikille joukkueille lahjoitettiin keksejä ja karkkia. Menneistä ajoista oppineina niihin ei koskettu muutamaa maistiaista lukuun ottamatta koko turnauksen aikana. ”Avajaisseremoniassa kaikki joukkueet saivat 2,5 kg:n laatikon outoja keksejä. Illan foumaushetkessä osa maistoi keksejä, mutta silti laatikko jäi melko täydeksi.” kuuluivat omiin eväisiinsä tyytyväisten tyttöjen terveiset.

 

Avajaisseremonia5

"Pikku pantterit" pistivät parastaan. Photocredit: Saldus Sporta Skola

Päivän toinen ottelu oli illemmalla kotijoukkue SS Saldusta vastaan. Hienolle Saldus Sporta Skolan hallille oli tullut toistasataa ihmistä kannustamaan omansa voittoon. Tuloksena oli kuitenkin yllätyksetön ottelu, jossa Honka kasvatti johtoaan tasaisesti. Ottelu päättyi selkeään 58-43 voittoon. Lähes yhtä mielenkiintoista seurattavaa kuin pelitapahtumat kentällä oli Salduksen valmentajan performanssi kentän laidalla. Tulta ja tappuraa –ilmaisu kuvaisi valmennustyyliä ehkä liiankin kauniisti. Tämän valmentajan käsissä saivat sekä pelaajat että tuomarit kuulla kunniansa – ja kovaa. Vaikka Hongan tyttöjen valmentajalla oli ääni ottelun jälkeen käheä, jäi Susa (Vartiainen)  – mitä huutamiseen tulee – kirkkaasti kakkoseksi Salduksen miehelle.

Lauantai 16.1.

Aamupalan jälkeen kahdeksan jälkeen tytöt kävelivät hallille pirteässä pakkasessa. Aamun ensimmäinen ottelu oli Åbyhoj – Honka. Tätä ottelua oltiin odotettu! Edelliset ottelun tanskalaisia vastaan olivat muutamien vuosien takaa Scania-turnauksen finaaleista, jolloin Honka oli voittanut molemmat pelit muutaman pisteen erolla. Nyt näkyisi se kehitys, jonka joukkueet ovat kahden vuoden aikana kovalla harjoittelulla saavuttaneet. EGBL-turnauksen kokonaisrankingissa tanskalaiset olivat ykkösiä, ilman häviöitä, kun taas Hongalla oli edellisestä osaturnauksesta yksi häviö kontollaan. Kumpi nyt voittaisi? Pettymys oli suuri, kun kuultiin, että Åbyhoj ei aikoisi peluuttaa kolmea parasta pelaajaansa. Tanskalaisten valmentajan selitykset olivat kovin epämääräisiä: oli sairastumisia, piti lepuuttaa, jne. Asiaa ihmeteltiin vielä enemmän, kun huomattiin, että nämä kolme tyttöä kuitenkin pelasivat iltapäivän ottelussa. Spekulaatiota syistä käytiin sekä paikan päällä että kotijoukoissa Suomessa asti.

Ensimmäinen jakso oli Hongan selkeästi 4-13, toisessa erässä tanskalaisten paikkapuolustus asetti enemmän haasteita, mutta vauhdikkaalla syöttöpelillä sitäkin purettiin ja puoliajalle lähdettiin lukemista 11-20. Ottelun edetessä Honkakin kokeili ja harjoitteli paikkapuolustusta sekä uusia kuvioita, koska voitto ei ollut missään vaiheessa uhattuna. Neljännen erän päättyessä tulostaulu näytti lukemia 39-17. Ottelu ei ollut sitä, mitä ennakoitiin. ”Tris mammas” -kannustusjoukko oli säästänyt ääntään tätä ottelua varten, sekin turhaan.

Ottelun jälkeen käytiin hallilla suihkussa ja oli aika kävellä majapaikkaan, mutta yksi tyttö huomasi pallonsa kadonneen. ”Åbyhoj pelin jälkeen Ansku ei löytänyt palloa mistään. Ansku ja Alexa menivät etsimään palloa eripuolilta hallia, kunnes huomasivat, että pallo oli joutunut seuraavan pelin pelipalloksi. Pelin puoliajalla Ansku meni tuomareiden luokse ja sanoi ’That’s my ball’ ja antoi tilalle uuden pallon.” Tilanne hoitui niin määrätietoisesti ja nopeasti, että tuomarit tuskin tajusivat asiaa ennen kuin Ansku oli jo poistunut paikalta, oma pallo kainalossa.

Lauantain toinenkin vastus, BMS Herlev, tuli Tanskasta. Joukkue koostui pitkistä ja urheilullisista tytöistä, joiden aikaisemmat pelit antoivat olettaa kovaa vastusta. Hongan puolustus oli aggressiivista ja intensiivistä, heitot upposivat ja ajoistakin pallo päätyi koriin. Kun vastustajat eivät toisessa erässä olleet saaneet nikkaroitua pisteen pistettä, totesi apuvalmentaja Olivia, että ”tyttöjen puolustus on kuin taidetta”. Vaikka koripallossa ei saa lisäpisteitä taiteellisesta vaikutelmasta, ei pelin hallitsijasta ollut epäilystä. Toinen jakso päättyi vakuuttavasti 35-6. Hurja puolustus verotti honkalaisten voimia pelin loppua kohti, mutta voitto saavutettiin kuitenkin kirkkaasti numeroin 48-31.

Valmentajat

Turnauksen säyseimmät valmentajat, Olivia ja Susa, työssään. Photocredit: Saldus Sporta Skola.

Päivän voitot maistuivat hyvältä, mutta vielä makoisampaa oli päästä paikalliseen pizzapaikkaan päivälliselle. Koska Saldus on pieni kylänen, oli tämä ainoa pizzapaikka, ja tässä kohtaa Herlevin tytöt ottivat revanssin: he kerkesivät ensin paikalle, varasivat pöydät ja tilasivat niin paljon pizzaa, että taikina loppui. Tämä ei kuitenkaan harmittanut sen enempää, koska pienen odottelun jälkeen pöytiä vapautui ja onneksi tarjolla oli myös terveellisempää pastaa. Tärkeintä oli kuitenkin päästä ulos tuulettumaan yhdessä.

Illalla rentouduttiin vielä asuntolassa yhdessä. Tytöt kertovat kuinka rennosti: ”Koko jengi oli kokoontunut yhteen huoneeseen. Yhtäkkiä kuului hirveää kiljumista ja huutamista. Tarun sänkyyn oli eksynyt hämähäkki, jonka Lottis päätti pelastaa … viemällä sen ulos pakkaseen. Samalla sekunnilla joku hotellin mummeli tuli huutamaan meille sängyssä seisomisesta, sänkyjen yhdistelystä, huutamisesta ja varmaan jostain muustakin. Emme kyllä oikein ymmärtänyt sanaakaan, joten meitä alkoi naurattaa joten mummeli alkoi huutaa vielä enemmän. Siinä sitten hämähäkki ehti luikerrella Lottiksen käsistä pois… Siinä oli kiva yö edessä hämähäkin kera.”

Sunnuntai 17.1.

Viimeisen päivän ohjelmaan kuului ottelu EBT:n tyttöjä vastaa, loppuseremonia sekä paluu kotiin. Ottelu espoolaisvastustajia vastaan ei pelottanut, sillä Hongan peli oli kulkenut turnauksessa hienosti. Olipa eräs tyttö kirjoittanut päiväraporttiinsa jo edellisenä iltana sunnuntain kohdalle, että ”voitettiin koko turnaus”. Käsikirjoitus oli jo alusta melko selvä. Pelin tempo tosin hidastui hidastumistaan loppua kohti, väsymyksen alkaessa painaa molempien joukkueiden jaloissa. Päätössummerin soidessa taululta löytyivät lukemat 36-82. ”Murskavoitto” oli samaisen tytön lyhyt ja ytimekäs kuvaus pelistä; tällä kertaa kirjattuna vasta pelin jälkeen. Voiton myötä ennakoitu koko turnauksen voitto oli varmistunut. Korisuhde Hongalle oli 297/171.

Loppuseremonia oli Hongan juhlaa. Kapteeni Alexandra Ailus pokkasi joukkueen pokaalin ja jokainen tyttö sai kaulaansa mitalin kultaisessa nauhassa kannustusjoukon riemuitessa. Joukkueen parhaana pelaajana palkittiin Lotta-Kaisa Paltemaa. All Stars –viisikkoon valittiin Alexandra Ailus ja turnauksen MVP:nä palkittiin Ebba Pekonen. Myös mestarijoukkueen valmentajia muistettiin lahjoin. Maan vieraanvaraisuutta ja kenties huumoriakin kuvastaa se, että myös kolmen hengen kannustusjoukko Tris Mammas sai mitalit EGBL:n edustajalta. Ansionamme ”cheering”. Kyllähän sitä kelpaa kannustaa, kun on näin mahtava joukko tyttöjä, joiden koripallotaitoja ihaillaan ulkomaita myöten!

Kokonaisrankingissa EGBL:n U15-ryhmässä Hongan tytöt ovat tällä hetkellä ensimmäisinä. Seuraava koitos on Tallinnassa maaliskuussa, 3.-6.3. Tervetuloa kannustamaan!

Teksti: Marita Karvinen "Tris mammas"

Comments are closed.

TAPIOLAN HONKA