AP SM: Tapiolan Honka – Namika Lahti Juniorit 62-55 (29-32)

Voittotili auki SM-sarjassa. Hieno juttu!

Mietin pitkään, mitä pelistä voisi sanoa ja mikä sen kokonaiskuva on. Pelin aikana eikä heti pelin jälkeenkään tullut mieleen kuin joitain yksittäisiä tilanteita, sen verran sekava kokonaisuus se oli. Kun kysyin Aapolta, mitä hän haluaisi kertoa raportissa, pitkähkön miettimisen jälkeen viestinä on: puolustus oli hyvää! Niin, puolustus oli kyllä parempaa – ainakin tasapainoisempaa - kuin hyökkääminen, mutta mistä se johtui.

Kentällä on yhtä aikaa viisi oman joukkueen pelaajaa ja penkillä odottaa malttamattomana rivi nälkäisiä ja näytönhaluisia kavereita. Pelaajat ovat tiimi, joka parhaimmillaan toimii saumattomasti yhteen. Yhden valinnat ja pärjääminen vaikuttaa toisten pelaajien valintoihin sekunnin murto-osissa. Sillä saadaan parhaimmillaan etu, joka käytetään tilanteen voittamiseksi. Niin kuin työelämässä, hyvässä korisjoukkueessa/ tiimissä on toisiaan täydentävää osaamista ja erilaisia rooleja. Jokaisella yksilöllä on vastuu omasta tekemisestään, jonka kantaminen onnistuu silloin kun hän tietää täsmälleen mitä odotetaan ja mikä on yhteinen tavoite – eli pelataan ’samaa peliä’. Monipuolinen osaaminen mahdollistaa useampia vaihtoehtoja nopeasti vaihtuvissa tilanteissa, ja tekee joukkueesta vaikeasti voitettavan. Tiukan paikan tullen voidaan ottaa käyttöön yksilöiden ylivoimaista erikoisosaamista kulloisestakin pelitilanteesta riippuen. Koko peliä voidaan harvoin rakentaa vain muutaman vaihtoehdon varaan, koska vastustajakin pyrkii pelaamaan joukkueena, reagoimaan tekemisiimme ja tapaamme pelata, sekä keksimään oikeat lääkkeet tukahduttaakseen hakemamme vaihtoehdot. Siis, mitä enemmän vaihtoehtoja on, sitä vaikeampaa niitä kaikkia on eliminoida.

Puolustuspelaamisesta sanotaan usein, että se on halusta ja asenteesta kiinni. Näin varmasti, ja puolustuksessa on tavallaan helpompaa antaa itsestään enemmän irti kuin hyökkäyspäässä. Eilisessä pelissä onnistuimme monta kertaa puolustuksessa saamaan etua nimenomaan joukkueen voimalla. Apupuolustaminen toimi halutulla tavalla ja saimme sekä suoria riistoja että vaikeutettua vastustajan pelaamista riittävästi. Voidaan sanoa, että voitimme pelin tämän osa-alueen riittävästi, jotta koko pelikin voitettiin.

Mielestäni Namika Lahti on edellä mainitun hyökkäyksen monipuolisuuden vs. yksipuolisuuden näkökulmasta melko saman tyyppinen joukkue kuin me olimme eilen. Onnistuimme ripauksen paremman joukkuepuolustuksen avulla tukahduttamaan riittävästi heidän hyökkäysoptioitaan. Tilastojenkin perusteella olimme kaiken kaikkiaan varsin tasaisia, mutta muutamassa asiassa onnistuimme paremmin: peluutimme hiukan laajempaa rosteria ja penkiltä tulleet onnistuivat paremmin kuin Lahtelaisilla. Lopussa meillä oli tällä kertaa enemmän energiaa jäljellä ja käänsimme pelin voitoksi.

Tasaisessa pelissä johtoasema ei vaihtunut lopulta kuin neljä kertaa. Nousimme rinnalle ja ohi neljännen neljänneksen toisella minuutilla, emmekä luovuttaneet johtoasemaa huolimatta Lahtelaisten kovista onnistumisista aivan pelin lopussa.

Loppukaneetiksi totean, että mahdollisuuksien lavea kirjo ja jokaisen tiimin jäsenen pääsy paremmin peliin sisälle, ovat mielestäni avainasemassa, kun pelaamme sarjan parhaita joukkueita vastaan. Kehittymiseen tarvittava työmoraali ja tahto pilkistivät pelissä jo aika ajoin, erityisesti puolustuksessa. On kiinnostavaa nähdä miten joukkueen tarina kauden mittaan rakentuu.

 Pelin tilastot ovat täällä.

Teksti: jv 

Comments are closed.

TAPIOLAN HONKA